Etusivu         Tytöt         Pojat         Myydään

keskiviikko 24. heinäkuuta 2013

Ekaa kertaa

Viime viikonloppuna pääsimme vihdoin viimein oman tallin ulkopuolelle kisaelämää kokeilemaan. Odotukset olivat varsin maltilliset: minulla ei ollut mitään käsitystä, miten Kessi toimii kisapaikalla. Lisäksi perusjännittäjän matkaan liittyy muutamia muitakin haasteita, eli onko perillä sellainen parkkipaikka, että trailerilla pääsee hyvin peruuttamaan, millainen on verkka ja siirtymä sieltä itse radalle, paistaako aurinko, olisikohan kahvia riittävästi, ja you name it. Tunnelmaa latisti hyvin vahvasti edellisillan harjoittelu. Satulahuoneessa kuului kräts ja minulla oli kädessä pala toisen saappaan vetoketjua. (Tässä vaiheessa saapasodysseiaani oli siis päästy jo vaiheeseen, että viimeisiään vetävät oikean ja vasemman jalan saapas olivat jo valmiiksi keskenään eri paria). Ei auttanut kuin vetää jalkaan itselleni liian isot kovat koulusaappaat ja yrittää ratsastaa niillä. On sanomattakin selvää, että eihän siitä mitään tullut. En saanut pohjetta kiinni, Kessi puksutti pitkänä eteenpäin kuin tanakka valtamerilaiva ja minä tunsin itseni alkeisratsastajaksi. Olisiko vielä mahdollista siirtyä sinne aloittelijoiden temppurataluokkaan?

Koska kuva ei valehtele, on minulla ilmeisesti ollut sormi suussa, ihan konkreettisesti...?

Yöllä ei tullut kovasti nukuttua. On kai sinänsä positiivista, että kun aikaisemmin olen torjunut kaikki jännityksen tunteet kunnes pakokauhu iskee valkoisten aitojen sisällä, sain paniikin lietsottua jo etukäteen. Aamulla olo alkoi tuntua paremmalta. Kotona kaapista löytyi vielä yksi melkoisen rikkinäinen saapas, jonka revenneiden saumojen ja irtonaisen pohjan uskoin pysyvän kasassa kisojen ajan. Onneksi olin myös saamassa kaverin kisoihin mukaan. Yksin seikkaileminen on kohtuullisen turhauttavaa!

Ensimmäiset ongelmat tulivat lastattaessa. Kuten kaikki myytävät hevoset, piti Kessinkin olla lähes itsestään lastautuvaa mallia. Silti sen hakeminen myyntitallilta ei mennyt ihan kaikkien taiteen sääntöjen mukaan, ja siksi osasin jopa odottaa, että "huonosta kokemuksesta" olisi voinut jäädä vähän tähänkin reissuun vaikuttavia huonoja tapoja. Kun huomasimme homman ottavan aikaa, sovimme, että tänään laitetaankin lastaus kuntoon ja käydään sen jälkeen ajelemassa mutka kisapaikalle, jos meidät otetaan vastaan. Kärsivällinen harjoittelu tuotti tulosta, ja matkaan päästiin rauhassa - kuitenkin noin 20 minuuttia aikataulusta myöhässä. Sain kansliassa sovittua, että starttivuoromme vaihtuu luokan viimeiseksi. Näin minullekin jäisi onneksi riittävästi aikaa verryttelyyn - ja sitä kuvittelin tarvitsevani edellisen illan treenin perusteella paljon!

Verkassa Kessi rentoutui hämmästyttävän nopeasti. Vaikka maneesi oli pieni, oli verkkaajia vain muutama, ja kaikilla kiitettävästi tilaa tehdä omia harjoituksiaan. Meno alkoi tuntua varsin mallikkaalta ja paikoin Kessi pani oikein parastaan. Toinen ratsukko tiedusteli, olemmeko mekin tulossa helppoon A:han. Olin varsin tyytyväinen! Valitettavasti aikataulu vähän venyi ja jouduin antaa Kessin kävellä aika pitkiäkin aikoja. Lämpimällä säällä sillä tulee jossain vaiheessa selkeästi mitta täyteen ja halusin säästää kuuliaisuutta vielä radallekin.

Hei katsokaa mikä luppakorva! Onko tämä rento hevonen vai rento hevonen?
 
Itse suoritus oli ulkokentällä, jolla kuitupohjaisen maneesin sijasta odottikin varsin upottava hiekkapohja. Kessi oli vähän sitä mieltä, että ei hän viitsisi enää tarpoa hiekassa. Hienosti se kuitenkin malttoi olla, eikä suuremmin edes tuijotellut alueen tapahtumia. Radalle päästessä pientä ihmettelyä herätti toinen hevonen, joka oli tavallaan kentän kulman "alla" eli alarinteessä puun alla syömässä. Mutta kohtuullisen asiallisesti tästäkin päästiin. Minulle ainoa ongelma oli, että Kessin selkään en nähnyt ollenkaan kentän toisen sivun numeroita, jotka oli asennettu puupölleihin radan pitkän sivun taakse.

Minulla on ollut kokemusta kahdesta vähän vetelästä hevosesta, jotka kisaradalla saavat jostain jotain mystisestä paikasta ylimääräistä superbensaa. Olin myös havainnut, että Kessille oli selvästi opetettu tiettyjä juttuja, kun esimerkiksi keskihalkaisijalla ravaaminen todella lujaa. Siksi olinkin todennut kaverilleni ennen rataa, että otan varmuuden vuoksi vähän varman päälle ja yritän ratsastaa siististi ja varovasti, ettei tulisi suurempia rikkoja tai täyskatastrofeja. Hämmästyin suuresti, kun pillin vihellys laskikin Kessin energiatasoa varmaan noin parin prosenttiyksikön verran. Melko siististi kuitenkin humputtelimme radan läpi. Tiedostin jo ratsastaessani, että monessa paikassa olisin voinut yrittää reippaampaa tempoa ja enemmän näyttävyyttä. Mitään mummoravia emme silti mielestäni (eikä katsojakommentienkaan perusteella) menneet. Lopussa tuli valitettavasti harmittavat, minut täysin yllättäneet rikot. Radan vieressä oli omaa suoritustaan odottava iiiiihana mies (ei, ei se yksi paikalla ollut nimekäs valmentaja vaan ihan todella upea jättiläisruuna), joka alkoi höristä ja esiintyä Kessille siihen malliin, että Kessi kohteliaana daamina totesi, että tähän on pakko varmaan antaa vähän vastakaikua - ja esittikin sitten keskikäyntien sijasta ihmeelliset ravin/piaffin sekaiset hölkät, joihin kuului innokasta hännän nostelua ja vilauttelua. Yllätyin niin, että en osannut ratsastaa sekasotkua mitenkään keskikäynniksi, jonka ehdottomasti pitäisi olla Kessin vahvoja puolia. Tämä vetäisi pisteet alas eikä lopputuloksella ollut kovin hurraamista. Arvosteluskaala oli mielestäni kautta linjan melko ankara, mutta melko oikeudenmukainen, enkä koe suurta tarvetta ruoskia itseäni meidän debyytistä. Tästä on helppo jatkaa seuraavaan rataan, koska tiedän, mitä korjaisin ja tekisin eri tavalla. Eivätköhän prosentit siitä vähitellen nouse.


 




Tavoitteet tuli silti saavutettua: lastaus sujui, ja kisapaikalla oli rento ratsukko, joka pystyi mukiinmenevään, joskin liian varovaiseen suoritukseen nätisti oikein päin liikkuen. Todella paljon apua oli siitä, että mukana oli kaveri kisahoitajana. Muuten aikataulujen seuraaminen verkkaan olisi ollut täysin mahdotonta. Eikä hevosen pukeminen ja riisuminen yksinään myöskään herkkua ole. Toivottavasti seuraa löytyy joskus jatkossakin! Perinteinen "palkitse itsesi herkkuruoalla kisojen jälkeen" -osasto ei ollutkaan tällä kertaa Mäkkärin kautta kotiin, vaan grillattua lohta ja itämaista parsakaalisalaattia. Ylimääräiset plussapisteet sillekin!

Ensi viikonloppuna oli tarkoitus jatkaa samalla ohjelmalla, mutta suureksi pettymyksekseni kisojen ilmoittautuminen olikin suljettu ennen aikojaan suuren lähtijämäärän vuoksi. Muita saman viikonlopun kisoja on taas peruttu, joten taitaa olla tulossa rento kotiviikonloppu - juuri kun olisin ollut sen revanssin tarpeessa!

PS. Olin havaintojeni perusteella ainoa, joka oli tullut HeB- luokkaan harjoituskisoihin ei-valkoisissa housuissa (ja hevonenkin vielä letittämättä, hyi minua!) - lupaan parantaa jatkossa tapani.

PPS. Sen verran pitkät piuhat minulla oli kisapäivänä, että vasta jälkikäteen tajusin, että meidän vieressä parkissa taisi olla Jilla ja Torsten! Jos olisi järki leikannut paremmin, olisin varmasti tullut moikkaamaan.

17 kommenttia:

  1. Ei ole todellista, mä en ole tajunnut mitään ! :D Pieni maailma. Onnittelut kisadebyytistä :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos! Ei suorituksessa vielä paljon onnittelemisen aihetta ole, mutta hyvä että sain homman käyntiin. Ja mä en myöskään tajunnut paikan päällä mitään! Juttelin kai teidän isän kanssa pitkät pätkät, mutta kun hevosta ja ratsastajaa ei silloin näkynyt, niin ei tullut mieleen, kuka se olisi voinut olla...

      Poista
  2. Onnea kisauran korkkaamisesta Kessin kanssa! Kuulostaa ihan meidän ekalta koulustartilta, jännitin noita samoja asioita plus miljoonaa muuta ja yritin ratsastaa varovaisen ja siistin radan. Sellainen tulikin, mutta lopussa oma keskittyminen herpaantui ja laukka - käynti -siirtymisestä tuli laukanvaihdon ja ravin kautta siirtyminen käyntiin ;) Pelkäsin myös että D alkaa tuijottaa jotain ihanaa naista, mutta sitä se sentään ei tehnyt ;) Tiedä sitten menikö jollain tammalla pasmat sekaisin hänen takiaan kuten teillä kävi komean ruunan takia, D on meidän tallin tammojen ykkösuros jolle vilkutellaan ja pissaillaan enemmän kuin muille ruunille ikinä yhteensä (vanhana ruunattu joten lienee jotain sen olemukseen jäänyt mikä sytyttää naiset).

    Taidatte olla pk-seudulta, mutta 3.8. on Salossa aluekisat, jossa helpot luokat C-A ;)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos! Oma keskittyminen onkin jännä haaste - minä huomasin myös, että omakin tsemppaus laskee vähän radalla. Luulen, että se paranee vain harjoittelemalla.

      Salon aluekisoja olen katsellut vähän sillä silmällä - eiväthän ne edes ole kovin kaukana meiltä - mutta jotenkin kuvittelen, että aluetasolla pitäisi olla "oikeasti hyvä" enkä sitä vielä ole. Ehkä ensi kesänä sitten uskaltaisi... Jos tänä viikonloppuna olisi saanut kisastartin alle, niin ehkä sitten. Täällä päin on vain kauhean vaikea löytää kisoja, kun joka paikkaan on niin kova tungos ja toisaala moni seura peruu kisoja kokonaan.

      Poista
    2. Mukaan vain Saloon, mekin tullaan, eikä taatusti olla "oikeasti hyviä" whatever that means ;) Kuten kirjoitit, kisaamaan oppii vain kisaamalla, ja jos ei ole sopivasti seurakisoja tarjolla, niin sitten mennään aluetta. Meidän seura myös käsittääkseni oikeasti käyttää harkintavaltaansa alueluvan myöntämiseen (ei tule ihan automaationa), joten jos ollaan kerran sellainen saatu, niin seuran mielestä ainakin ollaan riittävän hyviä edustamaan seuraa myös aluekisoissa.

      Lounais-Suomessa vähän sama juttu, seura(koulu)kisoja on nyt ollut todella vähän, tai sitten ne on jo liiankin helppoja ja luokkavaihtoehtoina raviohjelma ja HeC. Ja toisaalta niissä meidän kesäkuun seurakisoissa oli paljon ratsastajia, jotka ovat kisanneet aluetta ja nuorilla hevosilla oli jopa kansallisen menijöitä. Tarkoitan siis sitä, että parempi olla kovasti miettimättä muiden tasoa ja heidän suorituksiaan, etenkin kouluratsastuksessa on niin mahtava juttu, että omaa kehitystä voi seurata esim samaa ohjelmaa ratsastamalla. Jos prosentit nousee, niin väliäkö sijoituksesta.

      Poista
    3. Niinpä, itselleenhän sitä pitäisi kilpailla. Salo kuulosti tosi kivalta ja luokkien rajaukset sopivilta. Taidan kuitenkin nyt odottaa vielä parempia pisteitä alle, ennen kuin uskaltaudun kuitenkaan aluetasolle. Yritän katsella koko ajan myös Lounais-Suomen kisatarjontaa. Siinä vaiheessa, kun ajelemaan lähtee, on meidän suunnalta nopeammin melkein Turussa kuin jossain Porvoon alueella:)

      Poista
    4. Tajusin tässä myös, että pitääpä myös minun katsella läntisen Uudenmaan alueen kisoja - Hämehän ulottuu kummallisesti melkein Turun nurkille, joten Hämeen selaan aina läpi, mutta eipä esim Lohjakaan kaukana ole, vielä kun hevosen talli on Piikkiössä lähellä 1-tietä. Uudenmaan kova taso kyllä jänskättää, ja ehkä syystä arkailet aluekisoja siellä teillä päin, kun taso on käsittääkseni tosi kiva verrattuna meihin täällä "maalla" ;)

      Poista
    5. Rohkeasti Uuttamaata katselemaan vaan! Tuon Hämeen, Lounais-Suomen ja Uudenmaan raja on tosiaan aika häilyvä ja mutkainen, ja kun aloin mittailla ajoaikoja ja reittien järkevyyttä, niin kisakalenteri sai tosiaan ihan uusia ulottuvuuksia!

      Poista
  3. Todellakin pieni maailma :)

    Vaikka me kyylättiin sun vahvaa veturia (jopa miesvoimin ;)) ja ihailtiin sun hienoa ratsua (niinkin paljon että laskettiin sut automaattisesti tuloslistalla "ohimeneväksi" ) ja vähän väisteltiinkin lastaustilaneessanne :) niin missään vaiheessa ei käynyt mielessä että vieressä on ihminen jonka blogikirjoitusten vuoksi olen menneinnä kuukausina itkenyt muutamaan kertaan silmät päästäni... *lämmin ajatus Leolle*

    Ensi kerralla ehdottomasti esittäydytään ihan "virallisestikin" :)

    p.s Sun uusi Ratsu ON Hieno !

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos kiitos:) Kessi ON hieno, mutta kauneushan on tuomarin silmässä vai miten se nyt sanotaan;) Tästä on hyvä jatkaa vähitellen kaikessa rauhassa.

      Ensi kerralla todella esittäydytään!

      Poista
  4. Oi miten hienoina menette! Kessi on tosi sympaattisen ja rehellisen tamman näköinen. Ja liikkuu kauniisti jo nyt, mihin pystyttekään, kun yhteistyö edelleen paranee!

    Varmasti ihan täysosuma sulle! Toivon teille hyvää ystävyyttä ja ihania yhteisiä kokemuksia!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Voi kiitos! Kessi on aika täysosuma, ja ennen kaikkea sillä on niin ihana luonne! Kun vielä saataisiin estesatula jossain välissä, niin voisi vähän hypelläkin...

      Poista
    2. Kannatetaan! Hyppäämään ehdottomasti!

      Mä arvioin hevosia (muitakin eläimiä, ja myönnetään, ehkä ihmisiäkin) aina niiden ilmeen perusteella. Ja mun mielestä Kessistä kuvastuu sellanen hieman herkkä, mutta kuitenkin rehti luonne. Silmänvalkuiaisten vilkkuminen yhdistyy mulla aina sellaseen vähän ei välttämättä arkaan, mutta varuillaan olevaan hevoseen. Eli luonteen puolesta varmasti menee hetki, että olette täysin yhtä, mutta herkkyys tuo myös sellaista tunteikkuutta hevoseen, joka taas puolestaan varmasti näkyy siinä luonteessa sellaisena luottamuksena ja läheisyytenä, kun ihminen on tuttu.

      Pistää miettimään, että mitäköhän ihmiset musta ajattelee, kun oon aina aikamoinen ruttuturpa ja "suu on tiukka viiva" - ihminen :)

      Poista
    3. Joku muukin arvioi hevosta naaman perusteella ;) Pakko myöntää, että kun hevosta ostin, olin serran vihreä, etten rakenteesta olisi osannut mitään katsoakaan (jos nytkään...) mutta hevoseni katse oli se, mikä teki vaikutuksen välittömästi ja olen siihen sen ilmeeseen edelleen rakastunut. Valpas, mutta kuitenkin kovin lempeä ja uteliaan ystävällinen. Moni on sanonutkin, että sen naama on pikemminkin "söpö" kuin esimerkiksi "uljas"...

      Poista
    4. Ilme on tosiaan tärkeä! Kessiä moitittiin myytäessä ehkä vähän ilmeettömäksi, mutta mielestäni sillä on sympaattinen ja luottavainen, mutta samalla kuitenkin vähän itsevarma katse. Silmänvalkuaisia olen monesti miettinyt, onko se tosiaan varuillaoloa vai pelkästään anatomiaa. Leo-vainaa oli oikein mestari silmänvalkuaisten esittelyssä (purukaluston näyttämisen ohella;) Kessillä on hyvin paljon samaa ilmettä. Uskon vahvasti, että se on sellainen hevonen, josta tosiaan saa "ikuisen ystävän" kun hevosen luottamuksen voittaa.

      Jonnan ilmeestä pitää sanoa, että väitetystä ruttuturvasta huolimatta silmät ovat ystävälliset ja uteliaat ;)

      Poista
  5. Hienolta näyttää tosiaan jo ekassa kisassa! Onnea jatkoon!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitoksia! Samoin teidän menoa on aina ilo seurata blogin kautta:)

      Poista