Etusivu         Tytöt         Pojat         Myydään

maanantai 8. heinäkuuta 2013

No en vaan olisi halunnutkaan...

... kisoihin, nimittäin!

Tänä viikonloppuna olisi vihdoin ollut suunnitteilla "virallinen" kisadebyytti. Sää olisi suosinut, ja kaiken lisäksi lähimmät kisat olisivat löytyneet melkein naapurista, ihan sellaisen verkkakävelymatkan päästä. Omakin ratsastus ja yhteistyö Kessin kanssa alkaa jo olla sen verran vahvemmalla pohjalla, että todennäköisesti kotiin ei olisi tarvinnut tulla itkien.

Mutta ei sitten mentykään, kiitos ihanien mäkäräisten, örkkien ja muiden pörriäisten! Hyvistä ötökkämyrkyistä huolimatta Kessi-parka on syöty verestäville paukamille. Laidunkaveri syötiin rinnasta, mutta Kessi luonnollisesti mahasta ja kainaloista - juuri satulavyön alta. Satulavyössä on siksi käytössä (ruma) lampaankarvapehmuste ja olen kotioloissa yrittänyt ottaa melko kevyesti. Silti puremat ärsyyntyvät ratsastuksen aikana, ja parina päivänä ennen ilmoittautumisajan loppua koko hevonenkin oli sen verran ärtyisä, että katsoin paremmaksi perua koko ilmoittautumisen. Harmittaa älyttömästi, varsinkin kun lähiaikoina ei taida juurikaan olla vaihtoehtoisia kisamahdollisuuksia! Mutta rakas valmentaja oli (kai) taas oikeassa, kun totesi oikuttelevaa hevosta katsoessaan, että on ihan turha lähteä hakemaan meille minulle huonoja kokemuksia. Mieluummin keskitytään hyviin kotitreeneihin  ja lähdetään maailmalle, kun kaikki on kunnossa.

Tarkalleen ottaen mahdollisesti verestävät ötökänpuremat keikkuvat jossain siellä "blood rulen" rajoilla. Vaikka ihan seurakisat olivatkin kyseessä, ei kipeällä tai haavaisella hevosella tietenkään pitäisi startata. Luonnollisesti puremat ovat ilmoittautumisajan ummettua jo parempaan päin, ja eilen tunsin jo vahvaa halua ratsastaa kisapaikalle ja jälki-ilmoittautua väkisin... Mutta kai tässä vielä ehtii!

Jos pitää keksiä vielä  lisää seli-seli-selityksiä, niin saappaistakin otti ja paukahti vetoketju kaksi päivää sitten! Mietinnässä on kovasti, mitä kannattaisi tehdä. Jatkuva uusien, huonojen vetoketjujen vaihdattaminen paikallisella suutarilla alkaa ärsyttää. Toisaalta uudet saappaatkin ovat aika arvokas hankinta, eikä niidenkään vetoketjujen kestävyydestä osaa sanoa mitään etukäteen. Olisiko nyt oikea aika sijoittaa kunnon laatusaappaisiin ja toivoa niiden kestävän eliniän (no, ainakin Kessin eliniän)? Vai jatkaa tutulla "uudet halpissaappaat vuoden-parin välein" -linjalla?

Toiset nauttii kesästä ilman kisojakin.
 Ps. Paukamia säästelläkseni ratsastin nyt ensimmäistä kertaa Kessillä ilman satulaa! Aika ihanaa oli! Selkään pääseminen ilman avustajaa oli tämmöiselle pätkälle melkoinen akrobaattinen suoritus, josta ei paljon tyylipisteitä irronnut...

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti