Etusivu         Tytöt         Pojat         Myydään

maanantai 1. heinäkuuta 2013

Uuden hevosen kanssa

Hevoskauppiailla on aina kaikenlaisia myyntipuheita. Kessistä sanottiin, että "tää on kuule sellainen hevonen, joka pitäisi olla jokaisella ratsastajalla kerran elämässä." Vähitellen alkaa tuntua, että tällä kertaa myyjä ei puhunut aivan höpöjä.

Ensimmäiset pari viikkoa olivat välillä "ihan kivoja", välillä melko takkuisia. Yltiöoptimistina olin ilmoittautunut jopa tallin omiin rataharjoituksiin päivää Kessin saapumisen jälkeen. Hyvien koeratsastuskokemusten perusteella kaiken piti olla helppoa ja itsestäänselvää. Pienen aikataulusekoilun takia en ehtinyt edes verkata. Rataharjoitus päättyi komeasti sisään lisätyssä ravissa pitkän radan verran ja neliraajajarrutukseen tuomarinpöydän edessä, jossa totesin, että tää on nyt tässä, kun tässä hevosessa ei ole jarruja. Yleisö ihmetteli tapahtunutta, joka ei kuulemma näyttänyt  pahalta. Itse taas ihmettelin, kuka hienon hevosen on vaihtanut johonkin ihan muuhun. Koska aiemmin olen kunnostautunut erinomaisessa hevosenvalintakyvyssäni, ehdin jo huolestua, mihin taas tällä kertaa olen pääni pistänyt. Onneksi ongelmavyyhti alkoi selvitä, ja varsin luonnollisella tavalla: herkkä neiti oli vetänyt herneet nenään vähän epäsopivista varusteista. Kun vihdoin sain sopivat kuolaimet ja ennen kaikkea upean uuden ihanan satulan, alkoi elämä hymyillä. Ylpeyteni rippeitä sentään hiveli, että selkään kiivennyt valmentajakin totesi tuntevansa väärien varusteiden kanssa saman "altajuoksemisen" . En siis ollut arka tai luulosairas - tunne oli oikea, vaikka ulkopuolisen silmiin ongelma ei välttämättä näkynyt. Mikä parasta, hevosessa ei (tietenkään) ollut mitään peruuttamatonta vikaa!

Nilkan lepuutusta kera jääpussin. Pinkki glitterpinteli tallikaverin, kissa lainattu.


Sopimattomasta satulasta seurasi luonnollisesti hierontaa ja hoitoa ja muutaman päivän kävelytyskuuri, mutta vähitellen päästiin taas treenin makuun. Kunnes itse kohelsin venähtäneiden nivelsiteiden verran! Jälleen seurasi kevyttä liikuntaa ja hevoseen tutustumista maasta käsin. Samalla huomasin myös ihmeellisen kaulan jäykistymisen, joka oireili välillä niin, että ratsastettavuus kärsi. ("Minkä sairaan konin sitä nyt on tällä(kin) kertaa mennyt hommaamaan jne...") Hieroja oli kuitenkin sitä mieltä, että hätä ei ole tämännäköinen. Kyseessä on mitä ilmeisimmin kaatumisesta, kolahduksesta tai tarhassa riehumisesta aiheutunut kevyt lihasvamma, joka menee koko ajan parempaan suuntaan. Ohjeena on kevyttä päivittäistä hierontaa. Muutaman viikon päästä jäykkyys on todennäköisesti muisto vain.

Uuden hevosen kanssa on jännä huomata, miten pieniä kommunikaatio-ongelmia tulee välillä siinä, että kyseessä on eri hevonen. Alkuun esimerkiksi ratsastin laukkalävistäjät jäykkänä ja puristaen ja asettaen hevosta vahvasti liikkeen suuntaan, kun Leon kanssa olin tottunut saavani sarjan vaihtoja, halusin tai en. Samoin koko laukkatyö oli alkuun vähän jahtaamisen makuista, koska elin edelleen harhaluulossa siitä, että hevosen aktivointi edellyttää sitä. Toisaalta taas ei tullut edes mieleen, että tiellä liikkuva pyöräilijä tai ohi menevä vieras hevonen voi olla toisen hevosen mielestä jännä, kun aiempi ratsu ei enää liikauttanut niiden kohdalla evääkään. Tai että varoittamatta en saakaan puhdistaa neiti tamman korvia tai rasvata suupieliä! Tai että vesiboksin kumimatto voi syödä hevosen!? Luottamus ja yhteistyö kehittyy ja vahvistuu silti päivä päivältä. On liikuttavaa, kun Kessi tulee laitumelta hakiessa heti luokseni, kun kuulee ääneni. Ja jos olen ollut päivän pois, murjottaa ensin, mutta haluaa sen jälkeen hirveästi halimista ja hellimistä. Hierojamme Maja teki kiinnostavan havainnon: Kessi seuraa selvästi esimerkiksi hengitystäni. Kun pidätin ilmeisen tiedostamatta hengitystäni tallissa Kessin vieressä puuhatessani, seurasi Kessi tarkasti eleitäni ja mietti, pitäisikö sen huolestua jostain. Kuulemma minun kannattaa muistaa tämä myös ratsastaessani. Ja onneksi olen "niin tosi rauhallinen ihminen", että siinä ei tule olemaan mitään ongelmaa. (Tallikavereilta pääsee varmaan huutonauru väitettä lukiessa...)



Viimeiset pari viikkoa on yhteinen sävel alkanut selvästi löytyä! Uuden hevosen kanssa joutuu kuitenkin aina työstämään sitä omille avuille ja omalle ratsastustyylille sopivaksi. Kessin kanssa haaste on malttaa hidastaa ja keskittyä. Sitä on työstetty alkuun korostetun hitaan liikkeen kautta, ja tulosta alkaa tulla. Ja kun säädöt ovat kohdillaan, on meno ihan täydellisen tuntuista! Ylimääräinen bonus on, että ilmeisesti en hösellä jaloillani enää juuri ollenkaan, vaan ne ovat enimmäkseen pitkinä ja rentoina siellä missä pitääkin. Kädet pitäisi vielä saada pysymään poissa sylistä. Onneksi tätä uutta tapaa edesauttaa kovasti Kessi, joka kantaa itsensä tosi upeasti, jos kyynärpäät vaan pysyisivät suorassa kulmassa ja kädet ylhäällä kuin oikealla kouluratsastajalla!

Koska minulla ei enimmäkseen ole hovikuvaajaa tallilla, joudun tyytymään aina siihen, mitä on saatavissa. Yksi hieno videonpätkä olisi, josta piti itsekin kysäistä, että onko siinä oikeasti minä. Kun sen vaan saisi kuvaajan puhelimesta ulos...? Tässä pari eri tilanteessa otettua höntsäilykuvaa, jotka ratsastajan osalta ovat aika kaameaa katsottavaa. Beige toppi ja vähäinen rusketus on toooosi paha yhdistelmä. Vielä pahempi on helteen aikaansaama pari vaatekokoa lisäävä turvotus... Täytyy myöntää, että itku pääsi näiden näkemisestä. Julkaistaan kuvat kuitenkin motivaatiomielessä. Heppa on silti hieno!



8 kommenttia:

  1. uuden tuttavuuden kanssa menee aina aikaa ennen kuin yhteistyö on täydellistä (tai edes jotain sinnepäin näin omalta kohdaltani ajateltuna:D) mutta hyvältä kait tuo teidän tämänhetkinen tilanteenne kuulostaa ja näyttääkin:) kivannäköinen hevonen,tsemppiä jatkoon!ja oli mukava lukea kuulumisia pitkästä aikaa:)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos! Yritän nyt mahduttaa päivittämisen paremmin ohjelmaani.

      Poista
  2. Hyvältä näyttää, turvotusta tai ei! Älä siitä huoli vaan nauti uudesta hevosystävästä!

    Tuletteko meetingiin?

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Yritän nauttia, on tuo vaan aika ihana hevonen! Meeting jää valitettavasti väliin tällä kertaa, kun ilmoittautumisiaikana ei ollut terveestä hevosesta tietoakaan. Ensi vuonna toivottavasti uudelleen mahtuisi mukaan!

      Poista
  3. Tsemppiä yhteiselle taipaleelle ja muista vaan antaa teille yhdessä aikaa tutustua toisiinne.
    Heppa näyttää kivalta ja on näemmä päässyt 5v.kaudella hyvän suomalaisratsattajattaren kanssa radoille fb-kuvat). :)
    Hauskaa kesää teille!!
    -nanna

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos Nanna! Tule ihmeessä käymään, jos jossain vaiheessa ehdit. Kessillä on tosiaan ollut aika hyviä kuskeja nuorena, "onneksi" minua ennenkin on ollut jo amatöörillä!

      Poista
  4. Ihanaa että teillä on alkanut sujumaan! Pienenä vinkkinä, jos haluaisit tehdä kesäsuunnitelmiisi muutoksia, niin Hevosopiston sivuilla on infoa että meetingiin mahtuisi vielä omalla hevosella :)
    http://www.hevosopisto.fi/fin/hevospalvelut/ratsastuskoulu/kesaleirit/

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Hmm, kiitos tiedosta! Ajatus kyllä houkuttelee...

      Poista