Etusivu         Tytöt         Pojat         Myydään

tiistai 5. elokuuta 2014

Lounais-Suomen aluejoukkuemestaruudet

Tämän kesän tavoite on hakea ratarutiinia ja saada sitä kautta kisoissa tulevat pienet virheet vähitellen pois. Siksi Salon keikan jälkeen pitikin katsoa, mistä löytyisi lisää kisoja. No, minä en ole lounais-suomalainen - vielä vähemmän joukkue - mutta silti heidän joukkuemestaruuskisakutsunsa osui silmiini. Päivä oli sopiva, ja tarjolla oli pari kaikille avointakin luokkaa. Sinne siis. Helppo B oli rajattu "ei ole startannut helppoa A:ta". Ihmettelin, tarkoittaako se aluetasoa vai ylipäätään. Yleisen pahennuksen välttämiseksi päätin uhkarohkeasti lähteä sitten siihen helppoon A:han, jossa oli toki joku rajaus, mutta jonka arvelin olevan luokkana siedettävän ja ohjelmakin näytti helpolta.

Koska itselleen pitää antaa rehellistä palautetta, annetaan ne perinteisessä hampurilaismuodossa eli positiivinen - negatiivinen - positiivinen:

+ Helteen takia kisat siirrettiin alkamaan ai-kai-sin, ja luonnollisesti oma luokkani (kutsun mukaan viimeinen) järjestyksessä ensimmäisenä. Onnistuinpas silti heräämään ja könyämään autoon kellonaikaan, jolloin naapurin lapset vasta palasivat kotiin baarista!
+ Aikaisesta lähdöstä johtuen vapaaehtoisia apukäsiä ei ollut juuri jonossa... Yksin sentään lastasin hevoseni, ja auto starttasi tallinpihasta kello 04.47 eli napisti aikataulussa.
+ 20 minuutin verkka-aika oli hyvä ja riittävä, ja minulla ei mennyt pupu pöksyyn, vaikka verkkakentän viereisessä puskassa oli pala kattopeltiä, joka uhkaili sopimattomasti uljaita pyynikinpuoliverisiä.
+ Ohjelman alkuosa oli valehtelematta parasta, mitä olen pystynyt ikinä kisoissa esittämään! Raviohjelman ja lisättyjen käyntien jälkeen pisteet huitelivatkin iloisesti jossain 63- 64 prosentissa!

- Mikä ihmeen neronleimaus (ilmeisesti riehakkaan korkea adrenaliinitaso?) sai minut roiskimaan takaosankäännökset läpi täysin ilman kokoamista - varsinkin kun osaamme tehdä ne oikeasti hyvin? Kannattiko niistä ottaa 4 pistettä per käännös molemmilta tuomareilta ihan vaan sen takia, että en tajunnut/muistanut/ajatellut ohjelman vaativan myös sitä kokoamista?
- Samoilla adrenaliineilla päätin esittää elämäni reteimmän laukkalisäyksen. Reipas pohjeapu osui erityisen pehmeään kohtaa kentässä, ja neitihevonen ilmoitti painokkaasti, että lisää sinä muija kuule ihan yksinäsi. Liinat kiinni ja jonkinnäköinen ripaskaesitys - ja sitten paluu korvat hörössä asialliseen ratalaukkaan. Kiitos Kessi kahdesta (2) pisteestä, jotka minulle annoit!
- Ohjaushäiriön takia en uskaltanut enää pyytää liikaa isomman ripaskan pelossa ja mopokin tuntui hyytyvän, joten loppu mentiin varman päällä varovasti pusertamalla.
- Olimme suorittaneet ja kuolaintarkastetut noin klo 07.40. Arvostelupapereita jouduttiin (kaikki) odottamaan kuitenkin reipas tunti, kun jonkun osallistujan pisteitä oli laskettu ilmeisesti väärin. Pitkämatkalaisen pinnaa alkoi pikkuisen kiristää.

+ Alku oli niin mielettömän mahtava, että usko omiin kykyihin kasvoi huikeasti lopun lässähdyksestä huolimatta. Prossia lopulta 56 ja sinne tuloslistan häntäpään tuntumaanhan sillä päästiin... Mutta sentään ensimmäinen aluetason helppo A, ja noita paria huonoa kohtaa lukuun ottamatta olen suoritukseeni ihan älyttömän tyytyväinen, tuloksesta viis!
+ Mukava fiilis huomata luokassa olevan paljolti itseni kaltaisia täti-ikäisiä amatöörejä, joista kohtuullisen monella oli ne samat Hööksin 59,70 euroa maksavat kisatakit. Kun vertasi itseään muihin, ei tuntenut olevansa väärässä seurassa!
+ Selvisin tosiaan koko reissun täysin ongelmitta ja ilman apua täysin yksin! Wohooo!!!

PS. Jälkikäteen näyttää olleen taas paljon nettispekulointia hyvin pehmeistä pohjista, niiden aiheuttamasta hevosten hyytymisestä ja poikkeuksellisen tiukasta tuomarilinjasta. Olosuhteet olivat kuitenkin kaikille samat, eli turha spekuloida enempää. Enemmän ajattelisin tuon taas osoituksena siitä, että pehmeiden pohjien kirousta saadaan selätettyä osaltani ainoastaan menemällä reippaasti sinne pehmeään, upottavaan tai märkään taistelemaan - kunnes ongelmaa ei enää ole!

4 kommenttia:

  1. Hienoa ! hatunnosto tuosta yksin lastauksesta tms, ei onnistuisi meikalaiselta :-)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Pakko tunnustaa - yllätyin kun ylitin siinä omatkin odotukset...

      Poista
  2. Oikea asenne! Kisapaikan pohjia ei koskaan voi etukäteen ennustaa ja jos toisessa paikassa onkin omalle ideaali pohja, on toisessa väistämättä toista kilpailijaa suosiva pohja.kun ei se elämä niin mene, että kaikille saataisiin sopivat pohjat!

    Muutenkin minusta hyvin asiallinen suoritus, takarit on kalliita ja tuommoinen laukkasyherö näkyy myös kuuliaisuuspisteissä, joten kostautuu itseasiassa aika tavalla. Tiukkoja tuomarilinjoja ei pidä murehtia - joskus sitä on itsekin sijoituttu kolmanneksi karvan alle 60 prosentin tuloksella, mutta voittajallapa ei tuoloin ollut edes kokonaista 61 prossaa.. ;) lisää tälläisiä kisaraportteja!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos kiitos, asiantuntijan kommenttia arvostetaan kovasti :) Tässä viikon jälkeenkin olen sitä mieltä, että tämä oli kokonaisuutena paras ratamme ikinä. Vaikka huonot kohdat olivat tosi huonoja, olivat taas hyvät selvästi laadukkaita. Että sitä energiaa ja riskinottoa pitäisi yrittää saada edelleen...

      Poista