Etusivu         Tytöt         Pojat         Myydään

maanantai 11. elokuuta 2014

Luokattomasta lahjakkaaksi 24 tunnissa

Edellisviikon hyviä fiiliksiä tuli sulateltua muutama päivä ihanissa lapsuuden mummolamaisemissa, ilman hevosta ja ilman mitään ratsastukseen liittyvää. Palasin kotiin juuri sopivasti huomaamaan, että vastoin pessimistisimpiä ennakko-odotuksia tiimimme muut jäsenet eivät olleet keksineet viime hetken tekosyitä vapautua rataharjoituksiin lähdöstä - ja siispä seuraavana aamuna olisi lähtö taas harjoituskilpailuihin. Tällä kertaa mahtavan isolla kokoonpanolla - taisipa koko tapahtuman osanottajista olla lopulta noin puolet piskuisen seuramme jäseniä! Ehdin satulaan sen verran, että totesin, että ei se suunnittelemani rata niin helppo ollutkaan. Illasta tulikin hyvin hikinen. Onneksi lopuksi Kessi kulki niin huikealla tavalla, että seuraavan päivän lähtö tuntui ihan lastenleikiltä.

Väsymys painoi, muut huolet stressasivat ja pääni varoitteli lähestyvästä matalapaineesta ja saderintamasta. Jos ihan rehellisiä ollaan, käytin suurimman osan energiastani edeltävien ratsukoiden auttamiseen. Pari tallikaveria oli ihan kaikkien aikojen ensimmäisissä ulkopuolisissa kisoissaan ja muistaen oman takkuisen alkutaipaleeni päätin helpottaa toisten jännitystä olemalla mahdollisimman paljon avuksi. Kun vihdoin päästiin omaan vuorooni, olin vähän poikki, ja edellisen päivän huikea kouluratsu oli vaihtunut johonkin tahmeasti hölkkäävään mäyräkoiraa muistuttavaan otukseen. Ratsastin huonosti, luokattoman huonosti. Homma lässähti heti kättelyssä Kessin rikkoessa ravilisäykset pariin kertaan. Sen jälkeen en saanut omaakaan taistelutahtoani kasaan, vaan suhtauduin hommaan ihan sunnuntairatsasteluna.

Kun radan jälkeen kysyttiin fiiliksiä, sanoin suoraan, että tämä oli ilman muuta toiseksi huonoin veto tänä vuonna. En ollut todellakaan tyytyväinen. Arvioin, että harjoituskisoissa löysästä mutta semiasiallisesta hiihtämisestä voisi kuitenkin saada ehkä 55 %. Yleensä harvinaisen tarkka itsearviointini petti - lapussa luki 52, 7% ja melkoisen tiukkaan sävyyn kirjoitetut tuomarikommentit kehottivat menemistä kotiin harjoittelemaan ennen osallistumista tällaiseen luokkaan. Kommentit olivat tietenkin paikallaan ja asialliset. Tiedän itsekin olleeni huono, mutta palautteen antamisen tyyli veti fiilikset todella alas. Onneksi pääsimme radan jälkeen vielä porukalla uittamaan hevosia. Ilman tällaista ainutkertaista elämystä päivä olisi ollut todella suuren luokan pettymys.

Ai miten hevosuinti sitten sujui? Vaihtelevasti. Meillä ei kotona ole mahdollisuutta hevosten uittamiseen, koska lähialueen vedet ovat niin pettävän mutapohjaisia, että niissäkään paikoissa, joiden käyttäminen voisi olla muuten mahdollista, ei uimiseen ole mitään asiaa. Viisi uitettavaa hevostamme kovasti ihmettelivät, mutta vähitellen uskaltautuivat kaikki veteen. Yksi kävi jopa niin syvällä kahlaamassa, että maha kastui. Kunnon uintia ei esittänyt kukaan. Lipizza rohkaisi lopulta itsensä niin, että roiskutti vettä etujalallaan sellaisella riemulla, että vesi, hiekka ja pikkukivet vain ropisivat rantakoivikkoon asti. Kessi yritti ilmeisesti opetella sukeltamaan, koska se monta kertaa upotti päänsä veden alle lähes korviin asti. Se onneksi tajusi, että veden alla ei voi hengittää.




Kotimatkalla autossa totesin, että tällaisen luokattoman ratsukon on todella mukavaa lähteä seuraavan päivän aluekisoihin yrittämään saman tason ohjelmaa. Sain onneksi tarvittavaa tsemppausta, ja samalla tajusin, että oman pääni takia minun on pakko mennä, etten tee murskapalautteesta itselleni ylitsepääsemätöntä ongelmaa. Heräilin yöllä monta kertaa hikeeni, ja aamuneljältä olin valmis laittamaan viestiä matkaseuralle, että en voi lähteä mihinkään migreenin takia. Pakottauduin kuitenkin liikkeelle. Loppujen lopuksi meitä olikin kaksi kalpeaa migreenipotilasta istumassa yhdessä hevosautossa miettimässä, onko koko touhussa yhtään mitään järkeä.

Onneksi olin vähän enemmän kisafiiliksessä kivusta ja särystä huolimatta. Päätin, että minähän sentään näytän sille eiliselle tuomarille! Verkassa näkyi jo ihan eri näköistä menoa. Kun kyselin Mialta, mitä pitäisi tehdä lisää, oli ohje että ei mitään. Että oikein sopivalta ja rennolta näyttää. Kun meidät kuulutettiin valmistautumaan, pärähti kaiuttimista Pirates of the Caribbean -tunnussävel, ja niin me karautimme ilmavassa ravissa kisakentän viereen kuin itse Totilas ikään. Odottelu kuitenkin hyydytti ja väsytti. Kessi viihdytti yleisöä kuikuilemalla katsomoon ja kerjäämällä herkkupaloja ja kehuja. Onneksi se onnistui pitkän pinnistelyn jälkeen kakkaamaan ennen suoritusta, jolloin venkoilu unohtui. Ratasuoritus hyydytti menoa tälläkin kertaa. Isoja mokia ei onneksi tullut. Ensimmäisen ravivoltin aikana tuli yksi innokas laukka-askel (jota kumpikaan tuomari ei huomannut). Oma sähellysosuuteni oli lisätty käynti, jossa aloin touhuta jotain aivan käsittämätöntä ohjieni kanssa. Tästä olikin toinen tuomari kirjoittanut "Hyvä käynti. Ps. Ohjat saa pitää lisätyssä käynnissä tuntumalla :)"! Ensimmäinen opetus on tosiaan tsempata sen verran, että opin olemaan sähläämättä mitään käsittämättömän tyhmää radalla. Kyllähän tämäkin nimittäin kotona sujui...

Pelkäsin alitajuisesti sen verran paljon uutta murskakritiikkiä, että olin ehkä vähän turhan varovainen. Sanoinkin heti radan jälkeen, että olen semityytyväinen. Ei mitään isoa rikettä, mutta ei erityisen hienoakaan. Kuitenkin sentään ratsastusta eikä matkustelua kuten edellisenä päivänä. Sanoin kuitenkin, että vaatimattomalla suorituksella prosentteja tulee ehkä 56 tai 57, riippuen siitä paljonko laukkarikosta sakotetaan. Lopputulos oli vaatimaton mutta siisti 56,2 % mutta tuomarikommentit oikein asialliset. Kuten edellisenäkin viikonloppuna, meissä oli jälleen potentiaalia ja kehityskelpoisuutta. Hyviä kehitysehdotuksia esitettiin, ja olen niistä kovin samaa mieltä etenkin videon nähtyäni. Mutta tehdäänpä siitä vaikka erillinen postauksensa!

Summa summarum: olkapäällä istuva mörkö saatiin onneksi lakaistua pois tieltä. Työtä on edessä, mutta emme ehkä siltikään ole toivoton tapaus. Vieläkään en osaa kisatilanteessa päästä lähellekään kotitasoa, mutta siihen auttaa valitettavasti vain kisojen harjoittelu. Tällaisella prosenttien nousulla sentään se kaivattu 60 % tavoite on enää yhdeksäntoista (19) kisan päässä... Sitä odotellessa!


Aika paljon ajatuksia risteilee päässä nyt tällä hetkellä. Katsotaan, miten kisaharjoittelu jatkuu ja missä vaiheessa. Huomenna on joka tapauksessa vuorossa lääkäri ja mysteerivaivojen tilannekontrolli.

6 kommenttia:

  1. Mitä luokkia menit?
    Ompa jopa asiatonta kommentointia ja kun kyseessä vielä harkkakisat.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Helppo A. Hyvähän se suoritus ei ollut, mutta yritän silti kovasti ajatella, että kommentti on varmaan tarkoitettu rakentavaksi palautteeksi...

      Poista
  2. Käsittämättömät kommentit tuomarilta! Olen ymmärtänyt että etenkin harjoituskisoissa pitäisi olla ''kiltti'' ja ennen kaikkea rohkaiseva arvostelu. Tuo oli kyllä ihan kaikkea muuta. Muutaman käsittämättömän arvion olen minäkin saanut, mutta tuo menee kyllä reilusti yli niistä kaikista...

    Onneksi aluekisoissa oli fiksumpi tuomari! (:

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. No onneksi seuraava oli parempi. Aluekisoissa on kautta linjan ollut kauhean kiva ja asiallinen tuomarointi. Nyt pitää vaan yrittää päästä tuon yhden kommentin yli... Liian paljon ei haluaisi jäädä sitä miettimään, ja siksi en ole edes maininnut, missä oltiin ja kuka tuomaroi.

      Poista
  3. Minä olen kyllä vähän sillä kannalla, että jos ratsukko ei ole kilpailuluokan edellyttämällä tasolla, tulee tuomarin varsinkin siellä seura - ja harjoituskisa tasolla antaa se palaute, eikä luoda illuusiota, että siitä vaan alue-kansallisiin kisoihin. Tietenkin palautteen voi antaa monella tyylillä, mutta ei sitä oikein kauniisti tai pehmeästi kykene muotoilemaan, jos ratsukko ei ole luokan edellyttämällä tasolla. Ja tuomarihan näkee vain sen yhden viiden minuutin pätkän...

    Joka tapauksessa oikea päätös lähteä aluekisoihin ja sehän kannattikin :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Totta, kyllähän meitä on varsin monenlaista yrittäjää ja aika monella on varmasti myös täysin epärealistinen käsitys itsestään - varmaan osin minullakin:) Ja tuomari näkee tosiaan sen viisi minuuttia, ei muuta. Itse olen luottanut toistaiseksi myös siihen, että valmentaja ei varmaankaan päästäisi minua kokeilemaan kisatilanteessa mitään, mihin en kotitreenien perusteella ole valmis.

      Poista