Etusivu         Tytöt         Pojat         Myydään

maanantai 25. elokuuta 2014

Mennään hiljaa markkinoille kun aamu sarastaa

Sunnuntaina soi herätyskello, ja reippaana tyttönä olin taas ylhäällä, autossa ja lopulta hakemassa hevostani tarhasta jotakuinkin klo 8.30:


"Jos mä käännän pään piiloon, se ei ehkä huomaa vaan saan jäädä tänne syömään?"


Usko tai älä, pari vuosikertaa ikäluokkansa nuorten estehevosten parhaimmistoa takavuosilta.
Tosi sportilta näyttää. Jep jep.
 Aamu käynnistettiin ihanan rentouttavalla maastolenkillä tallikaverien  S & S kanssa. Laiskanpulskea ja ruoasta kiinnostunut hevosenikin motivoitui, ja oli varsin lähellä, ettei tallinpihasta lähdetty laukalla. Lenkki meni kuitenkin oikein mallikkaasti ja tasaisesti kahden komean ruunan välissä. Myönnän olevani vähän laiska maastoilija - sitä hidastavat osittain työaikataulut ja syksyn pimeät illat, kesän ötökät ja viime aikoina päälle revenneet ukkoskuurot viimeistään siinä vaiheessa kun olen päässyt pihasta tielle asti. Lähinurkilla tehdyt loppukävelyt eivät tietenkään vastaa kunnon maastolenkkien puutetta. Nyt oli kyllä niin kivaa, että pidempiä maastoja täytyy saada lisää! 
Myönnetään - toppaliivi oli ehkä vähän liioittelua!
Mutta silloin aamulla oli tosi kylmä...
(Ja kuvan lainasta kiitos Saijalle)
Takaisin tallilla oltiin jo hyvissä ajoin ennen puoltapäivää, joten päätin suunnata seuraavaksi Siuntion Hevosmarkkinoille ihmettelemään, minkälainen tapahtuma on oikein kyseessä. Kannatti käydä: en ollut aikaisemmin käynyt missään Sjundby Gårdin suunnalla. Paikka oli oikein ihastuttava ja näkemisen arvoinen, esitykset viihdyttäviä, luennoissa hyviä ajatuksia ja yleinen markkinahumu viihdyttävää. Söin elämäni ehkä maukkaimman pullan, jos äidinleipomia ei lasketa. Näin ravikuninkaan ja ratsukuninkaan. Tulen ensi vuonna ehdottomasti uudestaankin. Ainoastaan jäi harmittamaan, että etukäteen totesin, että toista perheenjäsentä ei kannattane ottaa mukaan, jos ohjelma olisi hänelle liian hard core - hevoshenkinen. No ei se olisi ollut. Näkemättä jäänyt poni- ja aasiagility ilmeisesti jäi vähän harmittamaan.


Itse Ravikuningas Köppinen. Aika rento tyyppi.

Vaunuhistoriallisen seuran ihania aarteita.

Ravikuninkaan vastapariksi myös kylän toinen ratsusankari, Corleone.

Jotta poniagilityn missaamisen tuska lievenisi, vein herran lenkille munkille Oittaalle.
Siellä on kuulemma Angry Birds -puisto. Nämä olivat ehkä niitä?

2 kommenttia:

  1. Heippa! Olisin kiinnostunut kuulemaan teidän nivel asioiden nykytilasta ja käytättekö jotain lisäravinteita?

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Hyvä idea, täytyykin muistaa mainita tästä jotain!

      Poista