Etusivu         Tytöt         Pojat         Myydään

maanantai 28. maaliskuuta 2011

Uusia tuulia

Pohdiskelin vähän aikaa sitten, mitä tekisin Charlyn kehittämisen kanssa. Läpiratsastus tai kunnon ratsutus olisi paikallaan, mutta se pitäisi tehdä "oikein", sikäli kuin amatöörinä pystyn asiaa arvostelemaan. En nähnyt järkevänä vaihtoehtona sitä, että joku osaava ihminen ratsastelisi epäsäännöllisesti silloin tällöin, enkä sitäkään, että joku itseäni osaavampi ratsastaja läpiratsastaisi Charlya mutta ei osaisi välttämättä neuvoa, mitä minun pitäisi itse tehdä asioiden edistämiseksi. Tarvittaisiin siis ammattilainen, jolla olisi aikaa ja kiinnostusta, sekä toivottavasti myös mahdollisuus yrittää kehittää sitä ratsukkomme tumpelompaakin osapuolta.

Huhupuheiden ja nettisurffailun seurauksena otin yhteyttä Miaan, joka tuli viime viikolla katsomaan Charlya. Minä olin rento kuin rautakanki, kuten yleensäkin joutuessani uuden opettajan arvioitavaksi. Charly ei ollut ihan huonoimmillaan. Mia hahmotti silti nopeasti, että hevosen perusongelma on laiskuus - tai siis herkistymättömyys avuille. Eteenpäin pääseminen vaatii herkistymistä ja ennen kaikkea hevosen ajattelutavan muuttamista: sileälläkin on liikuttava ja sen on oltava kivaa. Mia hyppäsi Charlyn selkään, ja vaikka uljas ratsu ensin vähän irvistelikin ja nosti päätään kohti taivasta, alkoi se pian liikkua selvästi paremmin. Sitten oli taas minun vuoroni ratsastaa Mian tarkan silmän alla. Hevoseen oli selvästi tarttunut jotain uutta, ja itsekin sain pari ahaa-elämystä käsieni käyttöön.

Kun mietimme, miten tästä edettäisiin, oli ratkaisuehdotus onneksi juuri sitä, mitä olin toivonut: Charlylle intensiiviratsutusta, mutta samalla myös minulle ohjausta siihen, miten hyviä asioita ja vertyneitä taitoja voidaan ylläpitää ja kehittää. Mia arvioi, että Charlyn perusosaamisessa ei ehkä ole hirveästi vikaa, mutta se on oppinut huonoja selviytymistapoja, joiden poiskitkeminen vaatii aikaa. Samoin hevosen yleistä lihaskuntoa voisi vielä kehittää treenin ja ruokinnan avulla. Ratkaisuna sovimmekin, että Charly siirtyy nyt joksikin aikaa Stenbackaan Mian hoiviin ja itse pääsen sillä siellä myös kouluttautumaan.

Täyttä laukkaa kohti uusia seikkailuja!
Olo on helpottunut, ja tuntuu että tein oikean ratkaisun! Hyvä fiilis vielä parani eilen, kun kävin tutustumassa uusiin paikkoihin. Ihmiset ja paikka tuntuivat mukavilta ja oloni oli varsin kotoisa! Valitsin hyvän päivän, sillä pääsin heti seuraamaan Håckuksen (Håkan Wahlmanin) ohjasajoluentoa ja demoa. Lähtemiseen liittyy aina pientä haikeutta, mutta kuitenkin olemme palaamassa kotitallille ja saan siellä Charlyn treenijakson aikana muutakin ratsastettavaa. Ihan totaalinen elämänmuutos ei siis ole tulossa.

Ohjasajoa piti kokeilla illalla itsekin! Kirjoitan sen teoriasta erikseen, mutta ensituntemukseni kurssin jäljiltä oli, että ajo on tarkkaa puuhaa, johon oikeasti pitää keskittyä. Meidän sila ("halvalla postimyynnistä") ei ollut täysin toivottua mallia ja ajo-ohjinakin saivat kokeilussa toimia kumi-nailoniset hiihtoratsastusohjat, jotka tosin Wahlstenin mainostuksen mukaan soveltuisivat ajoonkin. Varustauduin vaikeuksiin ja varoittelin maneesissa samaan aikaan liikuvaa nuorta hevosta omistajineen, että vauhtia ja vaaratilanteita voi syntyä.

Charly yllätti täydellisesti: hän oli kuin vanha tekijä! Lähti heti liikkeelle, luki minun liikkeitäni täysin ja reagoi ohjasotteisiin. Erityisesti suoralla uralla toiminta meni kuin oppikirjassa! Charly veteli sellaisia väistöjä, joita koskaan en ole ratsain saanut aikaiseksi. Toiseen suuntaan ne olivat vähän takkuisempia - niitä Herra C ei halunnut tehdä uralle päin, mutta keskihalkaisijan suuntaisesti oikein mielellään. Minä sain viikon oivalluksen joustavista kyynärpäistä: maasta käsin näki todella selvästi, millainen käsien liike sai hevosen rentoutumaan enemmän.

En ehkä ryhdy vielä Håckuksen kilpailijaksi ajokurssien järjestäjänä, vaan kiitokset menevät tuntemattomille tahoille Saksaan, jossa nuori Charly on selvästi saanut perusteellisen koulutuksen tähän lajiin. Suomessa ollessa Charlylla ei ole ohjasajoa kokeiltu. Tämä lupaa hyvää ratsutuksenkin suhteen: hevosella on pitkä muisti - ehkäpä taidot alkavat palautua helpostikin, kun alkuun päästään!

4 kommenttia:

  1. Ohjassajo on oma taiteenlajinsa. Minulta menee aika rävellykseksi, vaikka hevoseni tuntuukin tieteävän, mitä pitää tehdä. treeniä, treeniä vaan...

    VastaaPoista
  2. Todellista taidetta! Minä kaipaisin ennen kaikkea koiran flexi-taluttimen tavalla toimivia ajo-ohjia: varsinkin näin lyhyellä ihmisellä niitä naruja on käsissä ihan liikaa!

    VastaaPoista
  3. Mä oon paljon ajanut ravihevosia, mutta silti mietin, osaanko ohjasajaa ollenkaan ;) Pitäisi joskus kunnolla kokeilla!!

    Tsemppiä teille treenijaksolle, hieno homma että apu löytyi läheltä :D

    VastaaPoista
  4. Mä taas haluaisin joskus opetella ajamaan kärryillä! Onkohan ohjasajo jollain tavalla siihen verrattavissa? Sen ehkä näkee, jos kokeilee. Kiitos tsemppitoivotuksista!

    VastaaPoista