Charlyn mielipide kuntauudistuksesta

Viimeviikkoina on tiedotusvälineissä ollut paljon esillä se kuntien määrän vähentämistä koskeva selvitys. Liekö Charly lukenut sen.

Kunnanraja tekee nimittäin selvän mutkan tallimme takana. Alalaitumet jäävät kokonaan naapurikunnan puolelle vaikka niiden jälkeen palataankin taas saman kotikunnan alueeseen. Ja ne alalaitumet ovat juuri se alue, joka tällä hetkellä on varattu hankiratsastukseen. Sinne suuntasin viikonloppuna suurempia ihmettelemättä, sillä reitti on tuttu tavallisista maastoiluista ja Charly tunnetusti pitää hangessa humputtelemisesta. Mutta nytpä tulikin mutkia matkaan. Heti lumiset pellot nähdessään Charly päätti selvästi, että tuonne ei kyllä mennä ja yritti useampaan kertaan pakitella pois koko tieltä ja kääntyä sitä kiinnostavammalle vaihtoehtoiselle reitillä. Annoin sen vähän aikaa katsella ja yritin kahta tarmokkaammin - havaitakseni vaan, että itsepäiseksi muuliksi muuttunut eläin kiikutti minua terhakkaa tahtia kohti tallia.

Ei kun jalkautuminen ja hankeen vaikka väkisin. Pakkohan sinne on mennä vähän edes kokeilemaan, jotta hevoselle ei jää mieleen, että sinne ei tarvitse mennä ollenkaan. Charly vastusteli. Ei, ei sinne Siuntioon! (Vai Lohjako se pian on?) Kaikki neljä kaviota hokkeineen kaivautuivat syvälle kirkkonummelaiseen tiehen. Pitkien neuvottelujen jälkeen päädyimme kuitenkin kuntaliitoskartan mukaiseen vaihtoehtoon: luminen ja pelottava Siuntio yhdistettiin tuttuun ja turvalliseen Kirkkonummeen. Pääsimme siis hankeen kahlailemaan. Ratsastajalla oli varmasti loppupeleissä enemmän hiki kuin hevosella. Hevonen kuitenkin ilokseen löysi hangesta erinäisiä heinänkorsia ja risuja pureskeltavaksi. Ei huonompi lopputulos ollenkaan sen kannalta.

Siuntio, paha paikka.

Sen verran kirpaisi, että kun tallilla olikin palatessani vierailulla tuttu hevoskauppias ("no mutta onko se Charly? Onpa siitä tullut hieno - sillähän on lihakset!!?") oli aika lähellä, että en kysynyt että otatko heti mukaan vai tuletko huomenna hakemaan. Todellisuudessahan tarvitaan kuitenkin vain muutama ripsien räpsytys pyöreistä mustista silmistä ja mamma on taas lepytetty. Ja ehkä hankilaukkaamaan päästäisiin jo seuraavana valoisana päivänä?