Etusivu         Tytöt         Pojat         Myydään

keskiviikko 18. tammikuuta 2012

Verkkailua

Aiempi kirjoitukseni hevosen suoristamisesta näyttää herättäneen monelle innon kokeilla samaa - kivaa, jos olen saanut jotain inspiroitua! Osittain samaa aihepiiriä jatkaen voisin kirjoittaa muutaman ajatukseni alkuverkasta. Tarkoitushan on ilman muuta lämmitellä hevosen lihaksia, rentouttaa ja valmistella työntekoon, mutta samalla myös muistuttaa, millä tehokkuudella hommia pitäisi tehdä. Eihän ihminenkään voi lähteä urheilusuoritukseen kylmin lihaksin. Siksi alkuverkassa pitäisi saada myös hevonen liikkumaan oikein ja kokeilla avut kohdilleen sekä jumppailla sitä riittävästi molempiin suuntiin.Tässä muutamia ajatuksia, jotka ovat omalla kohdallani toimineet.

En noudata aina samaa standardikaavaa, vaan vaihtelen harjoituksia ja sovellan tilanteen mukaan. Minulla oli aikaisemmin vuokrahevonen, jolla oli tarkka verryttelyohjelma sisältäen yksityiskohtaiset, poikkeamattomat ohjeet siitä kuinka monta kierrosta ja/tai minuuttia mitäkin tehtiin ja missä vaiheessa oli sallittua vaihtaa suuntaa. Ei kovin motivoivaa ratsukolle. Minä sovellan, päivästä ja muista maneesinkäyttäjistä riippuen. Ja hevosesta - olen nimittäin huomannut, että Charlyyn ja Lennuun sopiva täysin erilaiset asiat.

Charly oli ennen se Espoon Hitain, joka piti herättää nostelemaan jalkojaan ja ylipäätään palaamaan tähän todellisuuteen autistisesta C-maailmasta. Silloin alkuverkan suurin tehtävä oli ratsastaa eteen ja saada vauhtia aikaiseksi. Siksi minulla onkin paha(?) tapa vaatia useimmilta hevosilta heti ensimmäisistä metreistä lähtien aika reipasta tahtia ja tempoa. Nykyinen Charly tuntuu tosin heti ensimmäisen käyntikierroksen jälkeen kysyvän, että joko laukataan. Sen kohdalla on tärkeää ratsastaa nimenomaan ohjan ja pohkeen väliin. Sen pitäisi kuunnella ratsastajaa eikä vain kaahottaa menemään. Koska suu ja kuolaintuntuma on Charlyn heikko kohta, pitää verkkailun sisältää paljon asetuksia, taivutuksia ja kääntelyä esim. volteilla. Pienten ravailujen ja rennohkon alkulaukan jälkeen teen usein pieniä väistöpätkiä sekä avoa että sulkua pitkiä sivuja pitkin. Niillä saan kuolaintuntumaa parannettua. Erinomaiseksi avuksi olen huomannut ehkä monta kertaa hehkuttamani Kikko-harjoituksen: hevosta asetetaan ympyrällä riittävän pitkään ulospäin ja välillä asetussuunta voidaan vaihtaa myös sisään. Tämä auttaa ainakin Charlyn kuuntelemaan ratsastajaa hyvin ja sivutuotteena rauhoittaa myös ratsastajan mahdollisesti levotonta kättä. Charly-verkkaan sisältyy paljon myös voltteja, mielellään vaihtelevissa kohdissa. Jos herraa ei saa kuuntelemaan hyvin verkan aikana, voi onnistuneelle harjoituskerralle jo sanoa hyvästit...



Lennu taas mielellään kauhoisi menemään kuin maalaisisäntä maha pystyssä pitkillä jaloillaan. Se on saatava astumaan eteenpäin tahdikkaasti ilman turhaa hoppuilua - ja suoraan. Herran uusi bravuurinumero on yrittää kiemurrella kuin kastemato, varsinkin jos selässä on uusi ihminen. Minulle se ei ole pahemmin sitä enää yrittänyt, mutta jokainen satunnainen selässäkävijä on päässyt saman tempun uhriksi. Lennu myös selvästi tylsistyy pitkästä käyntityöstä, eli siirryn aika nopeasti raviin ja otan myös pieniä laukkapätkiä käyttäen joko paljon siirtymisiä tai sitten muutaman tahdikkaamman kierroksen rennossa verkkalaukassa melkein kevyessä istunnassa. Lennu on diesel, joka herää hitaasti ja kierroksia pitää lisätä vähän kerrallaan. Laukkojen jälkeen siis jälleen uudestaan käynti- ja ravityötä ja uusi laukkasetti. Tässä vaiheessa takajalatkin alkavat asettua sinne, missä niiden kuuluisi olla. Tämän hevosen kanssa tarvitaan paljon voltteja ja ympyröitä liioitellusti taivuttaen, koska herra on hieman hidas myös taipumaan ennen kuin on kunnolla lämmennyt. Sen sijaan avot, sulut ja väistöt ovat Lennartin mielestä jo työntekoa. Niitä en yleensä ota alkuverkkapätkiin muuta kuin satunnaisesti ihan pikkuisen.

Lopuksi vielä yksi hyvä harjoitus, jota olen teettänyt molemmilla alkuverkkavaiheessa tai ihan varsinaisen treenin aluksi. Tämä tarttui mukaan Nina Fagerströmin klinikalta lokakuussa. (Yritin piirtää kuvankin, mutta kun käytössä on vain työkone ilman hienoja piirrosohjelmia, joudun tyytymään toistaiseksi sanalliseen selostukseen.) Harjoituksessa ratsastetaan kulma kiinnittäen huomio hevosen suoruuteen ja että kulma on tosiaan kulma eikä mikään epämääräinen kaareva venkoilu. Apuna voi käyttää maneesin tai kentän nurkkaa tai maahan 90 asteen kulmaan asetettuja puomeja. Kulmasta siirrytään vastakaartoon - kiinnittäen huomiota siihen, että hevonen on avuilla ja asettuu ja taipuu oikeissa kohdissa. Vastakaarrosta palataan takaisin uralle ja ratsastetaan sama kulma ja vastakaarto - yhdistelmä toiseen suuntaan. Harjoitusta voi toistaa haluamansa määrän sekä käynnissä että ravissa. Ja toimii.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti