Etusivu         Tytöt         Pojat         Myydään

sunnuntai 1. tammikuuta 2012

Moves like Jagger?

Parin viime viikon ratsastusteemana on ollut kiinnittää huomiota hevosen suoruuteen ja tahtiin. Mia oli ollut Correcting straightness in horses -kurssilla ja sen oppeja olemme joutuneet soveltamaan tunneilla. Salaa epäilen, että piiloagendana on myös ratsastajan vinouden korjaaminen, kun sinänsä yksinkertaisessa harjoittelussa joutuu kiinnittämään vahvasti huomiota myös omaan istuntaansa.

 
En edes yritä selostaa läheskään kaikkea sitä teoriaa, jota olen oppinut hevosen liikkumisesta. Correcting straightness -ajatukset perustuvat saksalaisen Klaus Schöneichin ajatuksiin ja kirjaan. Jos aihepiiri tuntuu kiinnostavalta, kannattanee tutustua suoraan niihin. Joitain ajatuksia olin kuitenkin kykenevä suodattamaan samalla kun olen yrittänyt kokeilla istumalla, mitä allani tapahtuu.

  • Hevosissa, kuten ihmisissäkin on luontaisesti vinoutta ja eri puolien epätasaisuutta. Ratsastamalla tilanne harvoin paranee: vain harva ratsastaja pystyy koko ajan istumaan täsmälleen keskellä, häiritsemättä hevosta. Ratsukko alkaa ennemmin tai myöhemmin peilata toistensa virheitä. Hevosen vinouteen ratsastaessa vaikuttaa paljon myös se, että harjoituksia tehdään usein ympyrällä tai muuten kaarevilla urilla. Vaikka taipuminen on toki hevoselle hyödyllistä ja välttämätöntä voimistelua, yhtä tärkeää olisi ratsastaa hevosta myös paljon suoralla ja tehdä kulmatkin selkeästi kulmina.
  • Hevosen painosta jopa noin 70 % voi olla sen etuosalla. Liike lähtee kuitenkin takaosasta. Kun takajalat työntävät "liikaa" lisää se kuormitusta etupäälle. Hevoselle olisikin parempi, että liike muuttuisi siten, että hevosen paino jakautuisi tasaisemmin. Takajalkojen liikettä pitäisi siis kontrolloida ratsastuksessa siten, että etuosa ei joutuisi tarpeettomasti kuormittumaan.
  • Koko ajan on tottakai tärkeää muistaa, että idea on pitää hevosen liike aktiivisena ja tahti selkeänä! Vaikka osa harjoituksista perustuukin siihen, että liikettä "pienennetään", ei tavoitteena tietenkään ole laahaava käynti tai mummoravi, vaan hallittu mutta tahdikas eteneminen.
Olemme nyt lähes joka tunnilla tehneet joitain harjoituksia näihin teorioihin perustuen. Alkukäynnin aikana on jo hyvä tunnustella, miten ja missä kohtaa istuu. Toivottavaa olisi toki olla keskellä ja hyvässä tasapainossa, mutta hevosesta, satulasta ja ratsastajasta johtuvista syistä olemme varmasti kaikki jossain määrin vinoja. Käynnissä tulisikin etsiä tunnetta siitä, milloin hevonen on suora kokeilemalla esim. pientä asetusta ulos- tai sisäänpäin. Toinen hyödyllinen muistisääntö on yrittää havainnoida, että hevosen lavat kulkevat suoraan. Kun hevonen on suora, pitäisi sen itse asiassa kipata myös ratsastaja selässään juuri oikeaan  kohtaan. Kun asiaa keskittyi oikein ajattelemaan, pystyi oikeasti tuntemaan pienen korjausliikkeen satulan alla.



Asetusten ja lapojen lisäksi se toinen olennainen elementti oli yllämainittu takajalkojen liike. Puolipidätteitä ja istuntaa käyttäen käyntiä lyhennettiin siten, että päästiin vähitellen tahdikkaaseen astuntaan, jossa etu- ja takajalat työskentelevät tasaisemmin: ei niin, että takajalat työntävät ja etujalat jarruttavat. Jarrutus pitäisi saada lähtemään jo takajaloista. Oikeaa tuntemusta haettiin tekemällä välillä niinkin liioiteltuja jarrutuksia, että kunkin askeleen jälkeen tuli selvä pysähdys. Tällainen harjoittelu on hevoselle hyvin raskasta, varsinkin jos se ei ole siihen tottunut. Siksi teimmekin harjoitteita aina vain melko lyhyet pätkät käynnissä ja joskus  myös ravissa.

Olen harjoitellut näitä temppuja nyt kahdella eri hevosella, jotka ovat hyvin erityyppisiä. Charlypulla oli ensin riemuissaan, kun kuvitteli, että harjoituksen olemus on vain liikkua hitaasti. Siitähän ei ole kysymys, vaan askellajin pitäisi olla kuitenkin aktiivista. Kun sen sai älyämään homman idean, oli jännä huomata, että hevonen ihan oikeasti tsemppasi ja yritti. Mielestäni harjoitukset ovat auttaneet Charlya kokoamaan itseään paremmin ja pysymään myös paremmalla ohjastuntumalla. Charlyn toinen ongelma on juokseminen alta erityisesti laukassa mutta myös ravissa. Nämä harjoitteet ovat tehneet siitä tässäkin suhteessa mukavamman ratsastettavan. Lennu on taas hyvin erilainen kuin Charly-mopo: sillä on isot liikkeet kenen tahansa mittarilla mitattuna. Varsinkin takajalkojen liikeradat ovat erittäin laajat ja näyttävät. Ruunaparka olikin alkuun varsin turhautunut, kun se totuttua liikkumismuotoa rajoitettiin. Sen kanssa kuitenkin iso asia oli päästä vaikuttamaan hevosen pieneen vinouteen: ainakin toistaiseksi oikeaksi toimintamalliksi on osoittautunut pienenpieni asetus ulospäin. Hevonen tuntuu paljon tasapainoisemmalta ja meitä vaivannut vinousongelma alkaa ehkä vähitellen korjaantua. Vielä pari-kolme viikkoa sitten yritin korjata vinoutta siirtämällä omaa painoani enemmän "väärälle" puolelle. Schöneichin oppien mukaan tämä tapa olisi väärä: parempi on korjata hevosen liikettä ja antaa hevosen näyttää, missä ja miten ratsastajan kuuluisi olla. Oikeastaan vasta tätä kirjoittaessani huomaan, että muutos taitaa itse asiassa olla tosi iso!


Tästä isoliikkeisestä kaverista on mahdotonta ottaa kuvaa liikkeessä hämärässä maneesissa. Esitellään sitten pysäytyskuva ja ratsastajan takakenoinen istunta. Ennen kuvan ottamista en ollut tiennytkään, että vanhassa hyvässä kypärässäni on heijastin...

Omasta vinoudestani en viitsi paljon edes kommentoida. Pitkään vaivannutta lonkkasärkyä on alettu hoitaa ja tilanne on ehkä jo vähän paranemaan päin. Älkää tehkö niin kuin minä tein - kyllä ratsastajakin ehdottomasti tarvitsee muutakin liikuntaa ja venyttelyä, että voi ratsastaa oikein! Ja tänään sain vielä todella oikeaan osunutta palautetta siitä, että vinoudella ei voi selittää niitä tilanteita, kun hevonen vain testaa ja possuilee... Täytyisi muistaa siis pistää itsensä kuriin sekä fyysisesti että henkisesti ja mennä välillä oman mukavuusalueensa yli tullakseen joskus paremmaksi ratsastajaksi!

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti