Etusivu         Tytöt         Pojat         Myydään

tiistai 24. tammikuuta 2012

Hyvällä sykkeellä ja ilon kautta

Ratsastus on oikeasti fiilislaji ja mielikuvalaji. Ehkä joku yleinen stressi tai omaa edistymistä rajoittava lukko on hetkeksi napsahtanut auki, kun kaikki tuntuu hetkittäin kohtuullisen helpolta. Olen päässyt taas muutaman viikon tauon jälkeen ohjatuille tunneille ja se tuntuu hyvältä. En ehkä ole niillä päässyt ihan samaan rentouteen enkä varsinkaan hyvään tuntumaan kuin välillä yksin ratsastaessani, mutta ainakin olen tarmokkaasti yrittänyt keskittyä tehtäviin enkä kehitellä mielessäni tekosyitä, miksi jokainen uusi harjoitus voisi epäonnistua.

Hetkittäin ratsastaessani jopa unohdan sen "katsookohan kaikki mua ja mitä ne minusta ajattelee" -fiiliksen, josta onneksi blogikirjoitusten perusteella moni muukin tuntuu hetkittäin kärsivän. pärjäisinköhän kokonaisvaltaisesti paremmin, jos yrittäisin koko ajan säilyttää sen viime päivinä tuntuneen fiiliksen, että kaikki on niin kivaa, että melkein naurattaa? Sekin, että välillä menee huonosti vaan naurattaa. (Ok, olisikohan ehkä aika tarkistaa lääkitys?)

Eilen kyllä meinasi hymy hetkeksi hyytyä. Karsinassa odotti pötköttelevä Leksu. Se kyllä kömpi pystyyn minut nähdessään, mutta oli vähän poissaoleva. Kun sain sen harjattua ja menin hakemaan satulaa, oli se jo uudestaan makuulla eikä noustessaan ollut yhtään oma itsensä. Sydäntä kylmäsi: ei kai taas? Onneksi Lilo oli paikalla ja määräsi ensihoidoksi runsaasti liikuntaa: "liikuta sitä kävelyttäen tai ratsain ainakin niin kauan että se kakkaa." Ilmoitin ratsastuskaverille, että tässä ratsastetaan nyt ehkä aamuun asti... Ironista kyllä humma oli erittäin nöyrällä ja miellyttämishaluisella tuulella, vaikka satulavyön kiristämisestäkin huomasi, että massu on normaaliin verrattuna turvoksissa.

Kun reippaiden taluttelujen jälkeen kömmin selkään, oli herra heti ensiaskelista lähtien jo kovin vastaanottavainen. Ja voi onnea ja autuutta: ensimmäiset raviaskeleet saivat aikaan valtaisan rutinan ja paukkeen. Ja hajun. Kuinka yksinkertaisista ruumiintoiminnoistakin voi tulla joskus onnelliseksi! Olon helpottuminen selvästi piristi Lennartia, joka tyytyväisenä piereskellen pisti vähän isompaa pykälää silmään. Löysää tavaraa tuli ulos vielä aika monta kertaa, ja hevonen joka kerta piristyi lisää. Pääsimme jossain vaiheessa vetelemään jo sitä "Lennun parasta" liitävää ravia ja reipasta laukkaa.

Talliin palatessa hevonen jo oli oma pirteä ja ihmisestä kiinnostunut normaali Lennu. Paitsi että yksi loppusäikähdys vielä ehti tulla, kun ruuna alkoi yhtäkkiä jumitella ja vastustella pohjeapuja. Ratsastajaa uhkasi tuolloin jo lievä sydänpysähdys jännityksestä, mutta onneksi katsoin lopulta alaspäin: satulahuopa oli liukunut ryttyyn - eihän silloin voi mikään hieno dressyrhäst töitä tehdä!

Nyt kun tiedetään, että tanskalainen prinssimme on ilmeisesti erittäin herkkä kaikelle mahdolliselle, pitääkin jatkossa olla ruokinnan, liikutuksen ja hoidon kanssa entistä tarkempi!

Koska tällainen positiivinen olotila tuntuu tekevän hyvää, niin listataanpa viikon oivalluksina asioita, joihin olen erityisen tyytyväinen:

* Laukannostot. Kumma kyllä lyhyt testi hevossimulaattorilla auttoi jo aikaansaamaan tulosta. Ajatus siitä, että asetan jalat "ykköselle ja kolmoselle" toimii kuin junan vessa. Molemmilla hevosilla. Suurin oivallus tässä oli minulle, että jalan siirtyminen on todella pientä eikä siinä mitään kuvaannollista kainaloiden kaivelua ja hosumista tarvita.
* Käsien asento. Ne eivät joka hetki osoita suorina kohti maata. Jonkinlainen oivallus on ehkä syntymässä kyynärpäiden jouston suhteen, mutta iloitaan siitä sitten, kun se oikeasti tapahtuu.
*Asenne. Se että rohkeasti pakotan sivuloikkaavan Charlyn nurkkaan, jossa vaanii lumileopardi tai sapelihammastiikeri. Ja lähden tarmokkaasti yrittämään diesel-Lennartilla runsaasti erilaisia siirtymisiä ja hyviä käännöksiä edellyttäviä koreografisia tehtäviä sen sijaan miettisin, ettei tästä kuitenkaan mitään tule.
*Charlyn terveys. Vertailu Leksu-hummaan ja miltei jokaiseen muuhunkin tallin kaviokkaaseen osoittaa ihme kyllä, että mamman pikku Charly on enimmäkseen terve kuin pieni pukki.

Näillä mennään! Tulisipa niitä kevään kisakalentereita jo kohta näkyviin. Joitain harjoituskisoja on jo tiedossa, ja kauden alkuun olisi mukavaa käydä vailla suurempia paineita testaamassa lähtötasoa ja alkaa sen perusteella oikeasti treenata.

4 kommenttia:

  1. Uusi lukija täällä tervehdys! Myöskin tätiratsastaja jonka tavoitteellisuus rajoittuu lähinnä lähiseudun pusikoihin kahden oman tamman kanssa.
    Olen juurtunut tänne tosi maalle hevosineni, Helsingin asukki olen alunperin.

    Hauskaa hevosteluvuotta sinulle ja terkut "pojille!" :)

    VastaaPoista
  2. Kiitos Kanaemo ja tervetuloa seuraamaan meidän kuulumisia!

    VastaaPoista
  3. Onpa hyvä, että vaiva meni tuolla tavoin ohi.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Sanopa muuta! Kyllä siinä sydäntä kylmäsi, että joko taas uusi ähky. Tälläkään kertaa ei ollut mitään helposti havaittavaa syytä.

      Poista