Etusivu         Tytöt         Pojat         Myydään

sunnuntai 29. tammikuuta 2012

Talvipäivä Kangasalla

Kun herätyskello soi lauantaiaamuna kuudelta, tajuaa todella pitävänsä tästä harrastuksesta. Minkä muun syyn takia viitsisi kömpiä siihen aikaan peiton alta? Mutta tänään olikin luvassa työpaikan heppakerhon odotettu retki Tavelaan kokeilemaan ratsastussimulaattoria.

Kerroin jo aikaisemmin lyhyestä mahdollisuudesta laitteen testailuun, mutta nyt olisi kaikille luvassa perusteellinen puolen tunnin harjoittelu ja "oikea" ratsastustunti vielä päälle. Vaikka laitteessa (tai sen nimenomaisessa satulassa?) istuminen tuntui vähän vaikealta, olin mielestäni saanut jo lyhyestä testikokeilusta selvää apua pohkeiden käyttöön ja laukannostoihin. Mitähän siis puolesta tunnista saisi irti?



Kangasalan kauniissa maisemissa meitä odotti Tavelan tilan idyllinen pihapiiri lukuisine talleineen, tarhoineen ja vanhoine huviloineen. Voiko tällaisessa ympäristössä tehdä muuta kuin viettää onnelliseta hevoselämää? Eipä kai. Mutta sitten asiaan eli rohkeasti suoraan simulaattorin kimppuun:


Simulaattorihevonen Simppa on täysin oikean kokoinen hevonen, joka "liikkuu" GP-tason kouluhevosen korkeassa muodossa. Simpan liikkeet ovat tietokoneohjelmoidut ja tuntuvat hyvin aidoilta. Satulan alla, pohkeiden kohdalla, suussa ja kaulassa ovat sensorit, jotka mittaavat ratsastajan paino-, pohje- ja ohjasapuja. Mallisuoritukset on ohjelmoitu simulaattorin muistiin mittaamalla tuhannen oikean ratsastajan ratsastusta ja mittaamalla niistä keskiarvot.


Ratsastajan edessä on isokokoinen näyttö, joka näyttää hevosen, istunnan ja pohkeiden kohdat sekä pään osalta asetukseen ja taivuttamiseen tarvittavat nikamat. Vasemmalla oleva listaus näyttää eri askellajit. Saimme kukin ensin "istuntatunnin", jossa ratsastimme Simpalla kaikki askellajit läpi siten kuten normaalisti ratsastimme. Saimme samalla pieniä korjausehdotuksia meitä ohjaavalta Ave-opettajalta. Sitten sama kierros uudestaan, kiinnittäen entistä tarkemmin huomiota vartalon suoruuteen, istunnan käyttöön ja pohkeiden paikkaan. Koska kaikki olimme laitteessa ensimmäistä kertaa, eniten huomiota kiinnitettiin istunnan suoruuteen ja pohkeisiin. Yksityiskohtainen ohjastuntuman analysointi olisi Aven kokemusten mukaan ollut ensikertalaisille muun ohessa jo liian haastavaa. 

Simppa on paljon herkempi kuin tavallinen hevonen: siinä missä moni perusratsu tottuu tottelemaan jo vähän epämääräisempiäkin apuja, ei Simppa esimerkiksi nosta laukkaa, jos jalat eivät tee juuri oikeaa samanaikaista liikettä parisenttisille sensoreille - ja ratsastajan on osattava myös hellittää apu riittävän nopeasti. Simpan hyvä puoli on toki se, että se ei vedä hernettä nenään huonosta ratsastuksesta. Kukaan ei ole kuulemma vielä pudonnut, eikä Simppa lähtenyt omille teilleen. Ryhmämme vähiten ratsastanut oli todella innoissaan, kun sai opetella asioiden oikeaa suorittamista ilman että tarvitsee jännittää, mitä hevonen tekee. Meillä kokeneemmilla näkyi todella selvästi itse kunkin tyypilliset istunnan virheet.


Ja tämä olikin simulaattorin parasta antia. Koska muuten voit saada yksityiskohtaista korjausta istuntaasi kädestä pitäen - silloinkin kuin ravaat ja laukkaat? Sen lisäksi, että itse seurasi näytöltä, missä painopiste on ja ovatko pohkeet riittävän kiinni, kiersi Ave koko ajan neuvomassa ja ohjaamassa ja jopa ihan konkreettisesti näyttämässä, missä kohtaa pohkeen pitäisi olla tai mitä vatsalihaksilla tehdään. Ylläolevassa kuvassa Outi saa korjausta istuinluiden oikeaan suuntaamiseen ja notkoselän korjaamiseen.

Ave kertoi, että simulaattoriratsastuksia on tehty nyt noin vuosi ja heille on alkanut aika hyvin syntyä käsitys siitä, mitkä ovat tyypillisiä virheitä esimerkiksi oikeakätisille ratsastajille. Samoin ohjaajan osuutta tarvitaan myös ymmärtämään näytöllä näkyvää graafista tietoa: esimerkiksi se, että pohkeet eivät pysy kiinni, tarkoittaa yleensä sitä, että ratsastaja puristaa reidellä. Tässä sitä on helppo korjata maasta käsin ratsastajan ratsastaessa.



Lopuksi ratsastimme 2 minuuttia kestävän istuntatestin, jossa kone suorittaa automaattisesti puoli minuuttia käyntiä, ravia, oikeaa ja vasenta laukkaa. Ratsastajan pitäisi silloin keskittyä täysin omiin apuihinsa ja aiemmat korjausehdotukset huomioon ottaen ratsastaa niin hyvin kuin pystyy. Itse olin huolestunut etukäteen siitä, että testin alkaessa voisi alkaa paha ramppikuume ja jännitys - saisiko jonkun "virheen" huomaaminen näytöltä koko loppusuorituksen menemään pieleen? Ehdin kuitenkin seurata ihmeellisen vähän näytön yksityiskohtia, vaan keskityin vain ratsastukseen.


Ja tältä testitulokseni sitten näyttää. Vasemmalla pystysuorassa näkyy painoni sijoittuminen oikea-vasen -suunnassa. Istun aavistuksen verran enemmän vasemmalla istuinluulla, joka on kuulemma tyypillinen oikeakätisen virhe, kuten sekin että samaiseen vasemmalla istumiseen liittyy tyypillisesti se, että oikea pohje on vahvempi kuin vasen. Vasemman pohkeen saaminen oikeaan asentoon on lähes mahdotonta, jos koko paino on vinossa siten, että jalka lähtee lonkasta lähtien väärään kulmaan. Pohkeiden kiinnioloa kuvaava palkki on ylläolevan kuvan oikeassa laidassa. Tulos ei ole huono - alkutunnin hytkyttelyn jälkeen sain jollain ihmeen kaupalla jalat rennosti kohdilleen testin raviosuuden aikana.

Vasemmalla olevassa ympyrässä näkyy painopisteeni liikkuminen testin aikana. Sama näkyy graafisena kuvaajana vasemmassa alalaidassa. Tässä näkyy toinen tyyppivirheeni: teen liikaa ja yritän etenkin laukassa puskea hevosta tarpeettomasti eteenpäin. Onneksi tähän löytyy hyviä nelijalkaisia opettajia kotona!

Oikealla keskemmällä olevassa palkissa näkyy myös ohjastuntuma testin aikana. Pidän hieman enemmän tuntumaa vasemmalla ohjalla (tähän olen kyllä jo itsekin kiinnittänyt huomiota). Olisin odottanut, että kuvaaja olisi ohjien osalta paljon levottomampikin, joten suorahko viiva oli yllätys.
Nyt sitten vain kotona harjoittelemaan! Ave kertoi, että laite on ollut heillä nyt vuoden verran käytössä ja se on ainoa vastaava Pohjoismaissa. Hän totesi, että toimivimmaksi he ovat havainneet sen, että oma valmentaja tulee mukaan simulaattorikokeiluun, jolloin hän pystyy kiinnittämään jo samalla huomiota tuttuihin ongelmakohtiin ja tuloksen nähtyään osaa jatkaa kotona samoista lähtökohdista eteenpäin. Sopiva uusintakäynti voisi olla muutaman kuukauden päästä, jolloin uudessa testissä näkee, miten asiat ovat korjaantuneet (ja mitä uusia haasteita on tullut tilalle).

Laitteella voi toki tehdä muutakin kuin testata pelkkää istuntaa. Sillä voi myös ratsastaaa täysin vapaasti tai suorittaa eri kouluohjelmia. Tällöin tuloksen voi esimerkiksi tallentaa, ja katsoa uudestaan näytöltä tai videolta. Meillä kuitenkin simulaattoria seurasi suoraan ratsastustunti oikeilla hevosilla. Oli aika mainiota päästä suoraan simulaattoripalautteet huomioon ottavalle tunnille, jossa samoja asioita yritettiin korjata ihan elävän pollen kanssa. Hauskaa kyllä Simpan selässä istuminen oli laukaissut kaikilta jännityksen, ja jälkikäteen ihmettelimmekin, miten rennosti ja ennakkoluulottomasti loikkasimme vieraiden hevosten selkään.

Erittäin onnistunut päivä ja suosittelen Tavelaa ja Simppaa ehdottomasti kaikille ja kaikentasoisille, jotka haluavat kehittää omaa ratsastustaan. Sain mielestäni todella hyvää vastinetta rahoille, eikä noin 160 km ajomatka pääkaupunkiseudulta tämän takia tuntunut ollenkaan älyttömältä idealta. Varmasti menen uudestaankin testaamaan, kunhan yritän ensin saada heilunnan loppumaan apuopettajien Leon & Charly avulla.



Ihanan päivän kruunasi vielä hilpeä ilta Kouluratsastuksen kannatusyhdistyksen gaalaillassa Ruskeasuon maneesilla. Sieltä jäivät valitettavasti valokuvat ottamatta sekä Kyrasta että agilitykoiristakin, koska kaikki energia meni sekä ihasteluun että vedet silmissä nauramiseen. Kuka sanoikaan, että kouluratsastus on tylsää ja huumoritonta?

11 kommenttia:

  1. Hih, jos olet osunut Kangasalle lauantaina oikeaan aikaan ja sattunut vielä jostain kummallisesta syystä katsomaan oikealla hetkellä tien toiselle puolen peltoaukealle niin se pieni ruskea joka meni siellä ihan miljoonaa oli Herra Hupi ;) Tavela on meidän "kotimaneesi" ja siinä suunnilleen ympäristössä pyöritään ihan päivittäin.

    Simulaattorista taas sen verran, että itse olin vähän pettynyt siihen miten "epäherkkä" se lopulta olikaan. Istunnassani on varmasti kiljoona asiaa korjattavaksi mutta aika siististi nuo anturit pysyivät tasaisina kaikki. Jotenkin tuli sellainen pakottava tarve katsoa ruutua ja sitten kun anturi on oikeassa kohtaa niin jännittää koko kroppa siihen asentoon. Fiksua, joo... Näyttö pitäisi piilottaa testin ajaksi ainakin tältä tätiltä. Jonkun verran meninkin sitten kokonaan silmät kiinni kun kerrankin uskalsi vaan tunnustella olemistaan ilman pelkoa siitä että hevonen poistuu alta takavasemmalle.

    Täytyykin skannata tuonne omaan blogiin oma tulosliuska kaikkien kauhisteltavaksi :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Heh, juuri kun meidän tunti loppui niin maneesiin tultiin huutamaan että tulkaa joku auttamaan, täällä on hevonen irti. Jotain ruskeaa vilahdusta ehdittiin nähdä. Ja kaverit tutki jälkiä lumessa, että hevonen oli ilmeisesti käynyt pyörimässä aika lähellä minun auton perää. Nyt tiedän siis, mihin lähettää korjauslasku... no ei, mitään vahinkoa ei ole sattunut ja toivottavasti myös Herra Hupi säilyi hyvässä kunnossa reissusta huolimatta!

      Meille sanottiin, että näyttöä ei kannata jäädä tuijottamaan ainakaan minkään yksittäisen pisteen osalta. Itse katselin jonnekin sinne hevosen korviin. Näytä ihmeessä tulosliuska, niitä olisi hauska vertailla!

      Poista
    2. Herra Hoo pysytteli kyllä kiltisti koko ajan ratsastajan hallinnassa ja siellä tien toisella puolen. Vauhti vaan oli laukkamaastossa välillä sellainen että heikompia hirvittää, mutta hallintalaitteet pelittää onneksi tilanteessa kun tilanteessa :) Karkuria joudut kuitenkin etsimään muualta ;)

      Poista
    3. Ok, sitten siellä on joku toinenkin ruskea eläin revitellyt. Tämä näkemämme paineli menemään ilman kuskia:)

      Poista
  2. Kuulostaa niin hyvältä ja hyödylliseltä. Itse tekisin kyllä ihan samaa kuin Gidran, minkäs tälle täydellisyyteen pyrkivälle luonteelle voi. Eli etsisin sen optimaalisen asennon ja sitten jäykkänä kuin tikku pyrkisin tämän pitämään. Tulisi varmaan hyvä tulos, joo-o.

    Mielenkiintoista kuulla miten saat testin tulokset hyödynnettyä arkipäivän ratsastuksessa. Sitä odotellessa...

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Jonna, minäkin kuvittelin että pystyisin huijaamaan. Mutta mulla ainakin tikunjäykkänä istuminen tekee istunnasta sellaisen hölskyn, että puristaminen ei auttaisi. Kokeilin nimittäin alkuun, ennen testiä:) Jotenkin ihanan vapauttavaa oli huomata, että kehitettävää on kaikilla ratsastustaustasta riippumatta ja että maasta katsottuna kaikkien "vinoudet" olivat kuitenkin sellaisia, että eivät päällisin puolin näyttäneet kovin pahalta. Katsotaan, miten tuo tulos alkaa sitten näkyä, jos alkaa...

      Poista
  3. Kuulostaa uskomattoman hienolta tuo Simppa! Ihan mielenkiintoista kyllä nähdä oma tulos testin päätyttyä. Ihan varmaan hyödyllistä ihan kaikille, tasosta riippumatta.

    VastaaPoista
  4. OI, vähänkö haluaisin hölskyttelemään tuollaisen simulaattorin kyytiin! Minä olen viime aikoina työstänyt tätä rentousasiaa niin hulluna, että auttaisiko tällainen vihdoin viimein ryhdistäytymään!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Anni, sinne vaan! Suosittelen kyllä kokeilemaan.

      Poista
  5. Kiva lukea selkeää kommentointia Simpasta, kuvat oli ihanan havainnollisia! Kiitos tästä postauksesta!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Ole hyvä Susanna, kiva että oli hyödyllistä!

      Poista