Etusivu         Tytöt         Pojat         Myydään

sunnuntai 15. tammikuuta 2012

Konehevonen ja vähemmän kone

Näinhän siinä kävi, että kun ensin hehkuttaa kaiken täydellistä onnistumista, joutuu palaamaan todellisuuteen. Kumpikin hevonen on selvästi päättänyt viime päivinä näyttää, että täti joutuu vielä vähän nöyrtymään ja tekemään töitä ennen kuin hevonen toimii kuin automaatti.

Siksipä piti mennä kokeilemaan todellista automaattihevosta. Otaniemessä Tekniikan päivillä oli näytillä ratsastussimulaattori, Tavelan "Simppa". Tavelan sivuilla kerrotaan, että "Kouluratsastussimulaattori mahdollistaa ratsastajan toimivan koko kehollaan ja painollaan. Se opettaa oikeaa ohjastuntumaa ja pohkeenkäyttöä. Ratsastajan tarvitsee keskittyä koko kehollaan käyttämään oikeita apuja ja painoa, jotta saa simulaattorin toimimaan kuin oikean kouluratsun. Interaktiivinen simulaattori on realistinen oppimistapa. Se opettaa ratsastajaa huomioimaan omat avut ja tasapainon, se kehittää tekniikkaa, taitoa ja lihasmuistia sekä ratsastajan itseluottamusta omiin apuihinsa."

Simulaattoridemossa ratsastettiin vain lyhyt, kaikki askellajit läpi käyvä pätkä normaalin hevosen kokoisella konehepalla, jolla oli satula ja suitset. Oli silti todella yllättävää huomata, miten realistinen kokemus oli. Askeleet tuntuivat aika hyvin hevoselta (tosin pieniltä Lennu-Charly -asteikolla mitattuina) ja jotain todellisuudesta kertoo, että erehdyin kerran maiskuttamaankin Simpalle. Kuvaruutunäytöltä voi koko ajan seurata omaa painon jakautumista, ohjas- ja pohjeapuja. Positiivinen yllätys oli, että istun suorassa (!!!) mutta kehittämiskohteitna on se, että teen liikaa ja erityisesti vasen pohkeeni on hetkittäin epävakaa. Esittelijä tosin selitti, että simulaattorilla pystytään mittaamaan ja korjaamaan hyvinkin pieniä muutoksia, eli mistään massiivisesta heilumisesta ei kuitenkaan kai ollut kysymys.


Se liikkuu. Se ei ole kone.

Koneratsastuksesta oli hyötyä: konehevosen edellyttämät pienet, nopeat pohjeavut laukannostossa jäivät ilmeisen hyvin lihasmuistiin ja laiskalaukkainen Leonardo esittelikin tänään ihan eri näköisiä nostoja. Muuten emme tänään loistaneet: hevosella oli vähän höntsäilypäivä ja ratsastaja jäätyi kun sai seurakseen kaverin ja kameran, joille oli ollut tarkoitus esitellä miten älyttömän hieno hevonen minulla on... Kivaa kuitenkin oli, ja on aika liikuttavaa huomata, miten paljon "mamman" perään Lennu on aina kun oleskelen tallilla tai olen sen kanssa. Ihana Charlypulla on ehkä sekin alkanut entistä enemmän pyytää huomiota, kun se ehkä osittain huomaa sillä olevan kilpailijan (=joku joka saa myös makupaloja yhteisestä pussista).

Sekä täti että ratsu asettavat oikealle.
Todellinen syy, miksi ratsastuksemme dokumentointi on haastavaa. Voiko tällaista naamaa ottaa vakavasti? Ei ihan Hööksin katalogiainesta...
PS. Ilmoittauduin työpaikan retkelle Tavelaan, jossa pääsemme testaamaan simulaattoria oikein ajan kanssa! Lisää kokemuksia siis luvassa. Lyhyellä kokemuksella uskallan jo suositella, ainakin perusteellisille hinkkaajille ja teknologiafriikeille.

PPS. Katrille iso kiitos kuvista!

4 kommenttia:

  1. Mä olen nii-in kateellinen! Mun tutuista moni on käynyt analysoimassa asentoaan konehepan avustuksella ja mä haluaisin niin kovin myös. Voi olla, että paikalta poistuisi nöyryytetty ja nolo selässähöntyilijä, ei ratsastaja siis ollenkaan. Mutta teknologiafriikkinä haluaisin ehdottomasti kokeilla!

    Muista pyytää videota ja kuvia ja kirjoita pitkä sepustus sitten! Ja vielä: mikä työpaikka vie ratsastussimulaattorikokeiluun? Mahtavaa!Miksei meidän vie :)

    VastaaPoista
  2. Jonna: Meidän täytyy järjestää retki tuonne :)
    Jä minäkin tahtoisi että töissä järjestettäisiin retkiä johonkin kivaan, varsinkin kun ei järjestetä reissuja mihinkään..
    Mä olen käynyt Horse Showssa tuossa simulaattorissa, varsin veikeä laite joka antoi kyllä oikeansunntaista tietoa. Totta on se että hieman pidempään jos olisi saanut laitetta käyttää olisi päässyt myös korjaamaan omia virheitä ja nähnyt oikeasti muutoksen ruudulta. Ainoa mikä minua lyhyessä testauksessa häiritsi enkä oikein päässyt jyvälle oli hevosen pään heiluminen kovasti sivuille.

    VastaaPoista
  3. Jonna, jotenkin tuli heti mieleen, että sinä voisit tykätä konehevosesta! Lupaan raportoida perusteellisesti, kun Kangasalle asti pääsemme.

    Hanna, minäkin ihmettelin tuota pään heilumista, etenkin ravissa. Onneksi tuossa lyhyessä testissä oli muistaakseni ne pääsensorit kytketty pois, eli muun lisäksi ei tarvinnut ahdistua levottomista käsistä... Luulen, että sellainen puolisen tuntia kokeilua voi olla tehokas aika oppia korjaamaan virheitä.

    Ja itsehän me se työpaikan Heppakerho perustettiin - vastapainoksi sählyporukoille, futisjengille, juoksutapahtumien tukemiselle ja golfareiden iänikuiselle "luvalliselle" työstälintsausmahdollisuudelle. Aloitimme kesällä ja muutama tapahtuma on jo järjestetty. Työnantajalta saa pientä sponssia, ja ensi vuonna toivottavasti kuulemma sitten isompaakin, kun kerho ensin osoittaa aktiivisuutensa ja tarpeellisuutensa.

    VastaaPoista
  4. Hanna: ehdottomasti järkätään reissu! Millon mennään?

    @Charly-Sanna: loistava idea - heppakerho. Meillä on vaan töissä niin pieni työpaikka, ettei siellä kyllä mitään alalajiurheilukerhoja voi järkätä. Pöh. Mutta kuulostaa kivata toi teidän kerhoilu ja mahtavuutta, jos saatte sponssiakin!

    VastaaPoista