Etusivu         Tytöt         Pojat         Myydään

maanantai 20. helmikuuta 2012

Mission impossible, osa II

Projekti "minustako kouluratsastaja" eli mission impossible, osa II


Osatavoite: Vähentää ratsastajan virheitä ja saada lisää kisatuntumaa

Suoritus: Seurakisat laskiaissunnuntaina lumipyryssä, samalla vaivalla kaksi rataa ihan vain kokemuksen kartuttamiseksi ilman suurempia menestymispaineita

Yleispalaute: Ei nyt vieläkään kovin kehuttavasti mennyt noin tulosten puolesta. Hevonen oli lähestulkoon huonoimmillaan eli sellaisella "no tehdään nyt vaan, jos on pakko" asenteella. Edellisviikon liitokaviota ei havaittu. Kotona taisi tulla pakattua huolimattomasti, kun hevosen takajalat jäivät kai talliin. Liikkuminen oli vähän puolipinkeää hiihtämistä, varsinkin kun ratsastaja vielä veti hetkittäin käsijarrua päälle niitä ohjelmaan kuulumattomia vaihtoja ja muita kiemuroita peläten. Silti tyytyväinen saa olla hyvin ratsastettuihin teihin ja yrittämiseen. Ekoja kertoja pystyin olemaan radalla ilman "silmät kiinni ja ajattele isänmaata" -fiilistä, toivoen että koettelemus olisi mahdollisimman nopeasti ohi.

Yksityiskohtaiset plussat ja miinukset:
+ Kisapaikan mukava ja rento tunnelma auttoi ratsastajaakin rentoutumaan
+ Asiallinen ja analyyttinen tuomaripalaute auttaa hahmottamaan oikeita kehittämiskohtia
+ Ratsastaja pystyi tsemppaamaan ja keskittymään tehtäviin vielä virheidenkin jälkeen, vaikka perusvikani on ollut yleensä noissa tilanteissa todeta, että pieleenhän se meni, eipä tässä sitten enää mitään kannata yrittää...
+ Hevonen sai paljon kehuja käytöksestä ja ulkonäöstä ja  muutama tuli sanomaan, että onpa mukavan oloinen nuori hevonen...

- Ne onnettomat vaihdot! Sain kotona Mialta tosi hyviä ohjeita suoraan laukkaamiseen, mutta homman pitäminen kassa lävistäjillä osoittautui taas hankalaksi. Kerran onneksi onnistuin! Kisakansliasta kiiteltiin, että suoritus oli varsin hauskan näköinen tahtojen taistelu.
- Semisiisti hiippailu ei riitä minkäänlaisiin tuloksiin, jos mukaan osuu yksikin "kunnon" virhe.
- Toinen luokka ja pitkät odotteluajat söivät hevosen motivaatiota. Toisen luokan alkutervehdyksessä uljas ratsu päätti protestoida ja peruutella. Tähän saattoi vaikuttaa episodi verkka-alueella, kun juuri ennen suoritustamme toinen hevonen pisti kunnolla ripaskaksi.
- En todellakaan osaa letittää enkä loppupeleissä siksi edes letittänyt. Onneksi nämä olivat rennot kisat, joissa pukeutuminen ja hevosen varustustyyli vaihteli. Saisiko  jostain irtosykeröt, jotka voisi vain kiinnittää kuminauhalla tai teipillä paikalleen hevosen harvojen haivenien päälle?

Mutta:
+ Muiden hevosten riehumiset ja siitä loukkaantuneen Lennun sivuloikat eivät sekoittaneet ratsastajan keskittymiskykyä.
+ Laukkavoltit pyörivät yllättävän hyvin virallista kapeammalla radalla.
+ Kisoihin lähteminen ja pakkaaminen alkaa sujua rutiinilla.
+ Helpotus siitä, että yksikään kisoissa porsastellut poni ei tällä kertaa ollut minun.
+ Autokuskina toiminut parempi puolisko kävi "tappamassa aikaa" oman lajinsa urheilutapahtumassa ihan kisapaikan naapurissa, ja palasi sieltä aluemestaruuspronssi mukanaan. Lahjattomat harjoittelee???


Vielä edellisviikon tunnelmissa. Lumipyryssä kameran käyttö olisi ollut täysin turhaa.

Tavoitteen saavuttaminen: ratsastaja rentoutui ja löysi tekemisen asenteen huonoihinkin hetkiin. Osatavoite saavutettu.

Seuraava askel: tuomaripalautteen voisi tiivistää laulua mukaillen: "move your ass and the rest will follow". Nyt opetellaan Mian valvonnassa ratsastamaan takapäätä paremmin alle ja hevosta avuille, jotta yleisvaikutelma saataisiin paremmaksi. Vahva epäilys on myös siitä, että hyvin avuilla kulkeva hevonen saattaisi vähentää virhemahdollisuuksia?

Nyt vaan niin maan perusteellisesti laukkaa lävistäjillä? Tai etsitään kouluohjelma, jossa ei ole laukkaa lävistäjillä?

Molempien hevosten mielenkiinnon selvittämiseksi nyt lähipäivien ohjelmassa saa olla kaikkea vaihtelevaa ja kivaa, ei aina vaan vakavissaan vääntämistä. Lumihankea, kavaletteja, pikku hyppyjä, maastoilua? Ratsastajan kiva-osuus seuraa ensi viikonloppuna, kun tyttöporukkamme suunta on Göteborg Horse Show!

Jälkikommentti: Aina välillä törmää kommentteihin siitä, että kisoihin ei pidä mennä, jos kaikki ei ole täydellistä. Olen vahvasti eri mieltä: käsittääkseni harjoitus- ja seurakisat on tarkoitettu nimenomaan harjoittelua varten. Jos oma haasteeni on saada kotona hyvin koossa pysyvä paketti toimimaan myös kisaolosuhteissa, ei sitä valitettavasti voi toteuttaa mitenkään muuten kuin oikeita kisaratoja ratsastamalla. Ja sen aion myös tehdä.

12 kommenttia:

  1. Erittäin syväluotaava raportti kisoista! Peukku ylös!

    Jälkikommentiin, komppaan!! Sitä vartenhan ne on, harjoittelua! Ei kai kukaan vois ikinä kisata, jos kaiken pitäis onnistua täydellisesti?

    Tsemppiä jatkoon!!

    VastaaPoista
  2. Ei mahdu pieneen päähän minkä ihmeen takia joka ikiseen kouluohjelmaan täytyy tunkea laukkalävistäjiä. Meillä ongelma ei ole vaihdot kun hevonen ei sellaisia hallitse, mutta sen sijaan sillä loppuu usko kesken kun raukka luulee että täti haluaa oikeasti ratsastaa päin seinää tai vastalaukassa kurvin läpi. Koska fiksu hevonen tietää ettei tasapaino ja fysiikan lait salli kumpaakaan, se tarjoaa vaihtoehtoina tälle joko salamannopeaa ja tiukkaakin tiukempaa käännöstä takaisin myötälaukkaan, tai sitten tiputtaa varmuuden vuoksi raville jo lävistäjän puolenvälin jälkeen.

    Ongelma alkaa olla takana kun purettiin se riittävän pieniin palasiin ja harjoiteltiin yksi kerrallaan:
    - Tulin lävistäjän ravissa "sata" kertaa että tie on varmasti hallussa (ei ihan niin itsestäänselvää kuin luulisi)
    - Tulin lävistäjän ravissa ja siirsin uralle tultaessa käyntiin
    - Käänsin laukassa lävistäjälle ja siirsin itse raviin ennen kun paketti levisi (eli noin kolmen askeleen jälkeen)
    - Tulin lävistäjälle ravissa, suoristin, nostin laukan ja siirsin muutaman askeleen jälkeen raviin
    - Lävistäjälle laukassa, suoristus, raviin, uusi suoristus, laukan (sen saman kun aiemmin) nosto, ja uusi siirtyminen raviin (nyt ollaan jo paljon lähempänä oikeaa siirtymispistettä!)
    - Lävistäjälle laukassa, suoristus, puolipidäte, puolipidäte, puolipidäte (kertaa tarvittava määrä), suoristus eteen ajatellen, siirtyminen raviin
    - Aina kun paketti leviää tai tehtävä ei onnistu, siirrytään tarvittava määrä pykäliä takaisin päin
    Ja yhtäkkiä huomaan että mulla on alla hevonen joka laukkaa rauhassa lävistäjän loppuun asti. Ei tosin enää huomenna. Mutta huomenna reenataan lisää ;)

    PS. Harrasteluokan kouluohjelma, C-merkin kouluohjelma ja HeB:3 on ainakin sellaisia missä EI ole lävistäjää laukassa ;)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Gidran, nyt kyllä naurattaa! Ihanaa, että muillakin on samoja huolia! Tuossa on juttuja, joita voisi kokeilla. Ja kiitos myös ohjelmavinkeistä, pitääkin alkaa tutkimaan, olisiko noita suoritettavissa jossain. B:3 on ainakin tuttu ja muistaakseni ihan mukava ohjelma!

      Poista
  3. Upeeta! Mikä rata muuten oli kyseessä ja mitkä prosentit sait?

    MInä kanssa jossain vaiheessa toivoin, että olisi ohjelma, jossa ei olisi laukkalävistäjää. Mutta koska hevoseni ei kulje (minun kanssani) pysyvässä peräänannossa, en voi mennä kisaamaan muuta kuin Helppoa C:tä. Joten se siitä. Pitää opetella joko pitämän vastalaukka tai ratsastamaan pysyvä peräänanto. Tässä järjestyksessä ilmeisesti, koska ensimmäinen ovat viisaammat määritelleet helpon C:n asiaksi...

    Viime kouluradalla oli eka rata, jossa laukka ei vaihtunut. Edellytti koko lävistäjän ajan jatkuvaa myötäämistä ulko-ohjasta ja ehdottoman napakkaa asetuksen pitoa sisäohjalla. Toiselle diagonaalille tosin tultiin ihan mutkalla. Mutta ei vaihtanut. Jos olisin yrittänyt suoristaa ulko-ohjalla, olisi vaihto tullut yhdessä kullinluikauksessa.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Hölkkäsin tutustumisluokan kouluohjelman ja oliskohan ollut B:0 se toinen. Prosentteja... *äh* jätetään vielä toistaiseksi sanomatta! Sellainen määrä, että todellakin on vähemmän kuin oma paino;)

      Teidänhän prosentit huitoo kyllä jo sitä luokkaa, että sinuna uskaltaisin rohkeasti jonkun b-radankin kokeilla! Charlyllekin on pysyvä peräänanto lähestulkoon fyysisesti mahdoton (vaatii ihan muuta kuin tavallisen harrasteratsastajan) ja olen silläkin onnistunut yhden B-luokan tekemään hyväksytyin tuloksin. Seuratasolla se varmaan onnistuukin.

      Täytyy pitää mielessä tuo asetus ja ulko-ohjalla myötääminen ja katsoa miten se toimii! Toisaalta jos sanot, että nyt ekaa kertaa onnistuit olemaan vaihtamatta, niin alan jo uskoa, että minäkin voisin saada tuloksia aikaan satunnaisista vaihdoista huolimatta!

      Poista
    2. Kannattaa kokeilla tuota myötäämistä, tai ainakin jutella asiasta oman valmentajan kanssa.

      Oot oikeassa, varmasti voisin mennä myös B:tä. Miulla kuitenkin on (oman mielenterveyteni onneksi ;-) valmentaja, jonka mielestä minun on toistaiseksi syytä mennä vain luokkia, joissa voin saada yli 60%:n tuloksen, koska menestyminen ruokkii menestystä eikä ole syytä mennä hakemaan masentavia tuloksia ja alkaa sen perusteella kuvitella ihan turhaan itseään huonoksi. Ja sitten on se Kyran ohje, että pitää saada 10 hyvää tulosta yhdellä tasolla, ennen kuin mennään seuraavalle tasolle. Meillä on siihenkin vielä matkaa.

      Ja tuntien minut, valmentajani on aivan täysin oikeassa. Mutta ehkä mie kuitenkin jo kesällä uskallan kisaharjoituksiin helppo B-radalle, kuka tietää. :)

      Poista
    3. Tuohon jälkikirjoitukseesi viitaten olen pahoillani, jos tuli olo, että olisin arvostellut. Puhuin vain omasta puolestani ja ilmeisen varomattomasti. Tarkoitus ei ollut loukata.

      Olen vain itse sen tason jännittäjä, etten todellakaan uskalla viedä arvostelun alle sellaista, mistä en ole ihan varma, koska se näkyy lopputuloksessa ja hevoseni liikkeissä välittömästi.

      Poista
    4. Hei Anni - en tietenkään loukkaantunut, eikä tosiaan tuo jälkikirjoitus (joka kai oli jutussa jo alunperinkin) liittynyt sinun tai kenenkään muunkaan täällä kommentoineen kommentteihin! Enemmänkin sellaisiin yleisiin keskusteluihin, joihin vaikka jossain nettipalstoilla törmää.

      Tuo asenteesi positiivisten kokemusten vahvistavasta vaikutuksesta on kyllä täsmälleen oikea! Varmaan omakin valmentajani yrittää kohdallani hakea sitä: että ratsastaminen yleensä olisi sellaista, että siitä tulisi hyvä mieli ja niitä epätoivoisia kokemuksia vältettäisiin. Aina hetkittäin heittäydyn ylioptimistiksi ja kuvittelen selviytyväni sellaisesta, mikä todellisuudessa ei ihan niin hienosti sujukaan... ainakaan ääritilanteissa kuten kisoissa. Siksi pitäisikin pitää mielessä että hakisi juuri niitä hyviä kokemuksia ennen siirtymistä uusiin. "Tässä iässä" vaan välillä aina iskee paniikki siitä, että aika muka loppuisi kesken;)

      Poista
  4. Minä olen todennut parhaimmaksi tavaksi säilyttää laukan lävistäjällä seuraavat kikkakolmoset:

    Älä koskaan vaihda laukkaa lävistäjällä hevosella, jolla haluat mennä koulukilpailuihin. Hei älä koskaan, ikinä! Eli laukanvaihdot ihan muualla, muilla kuvioilla. Näin se ei hetken kuluttua enää yhdistä tätä liikettä laukanvaihtoon.

    Toinen on ihan paras. Lehmänhermo. Kuvitellaan siis, että ratsastetaan vasenta laukkaa ja tullaan koko rata leikkaa esim. H:sta. Ajattelet, ihan siis suggestoit itsesi ajattelemaan, että "mä tässä ratsastelen linjaa, mutta käännyn ihan varmasti ennen kulmaa vielä takaisinpäin vasemmalle. Ihan varmaan oon menossa vielä tonne vasemmalle, juu-u." Ja hups, yhtäkkiä ollaankin siellä ihan B:ssä ja hevonen edelleen hienosti siinä halutussa laukassa. Kun oikeasti itsensä huijaa siihen, että on muka menossa takaisin vasemmalle ajattelee kroppa samalla tavalla ja paino ja katse ei kerro hevoselle uudesta suunnasta, uudesta laukasta.

    Tätä tein edellisellä vuokrahevosellani, joka oli estehevosen tapaan opetettu vaihtamaan laukaa hienosti aina suunnan vaihtuessa. Ja se oppi sen! Meille ei tullu virheitä laukanvaihdoista lävistäjällä.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos taas tästäkin! Täytyy tunnustaa että olen välillä aika tohkeissani siitä, että minulla on ratsastettavana hevonen, jolle laukanvaihto on kovin helppoa. Pitäisi vain muistaa pitää pää kylmänä ja välttä vaihtamisharjoituksia tuollaisissa väärissä paikoissa. Samoin tuo ajatusharjoitus kuulostaa toimivalta - sitten kun vielä muistaa, kumpi puoli on vasen!

      Poista
    2. hehee, minulla on usein edelleen hakusessa, kumpi puoli on vasen ja kumpi oikea. Useimmiten parhaiten toimii sisäpuoli ja ulkopuoli. JA autolla ajaessa "käänny tänne" ja "käänny sinne". Ja aviomies kiittää. :D

      Poista