Etusivu         Tytöt         Pojat         Myydään

perjantai 21. tammikuuta 2011

Anna lantion pyörii, huuda ou vou vouu....

Olen löytänyt itseltäni täysin uusia ratsastuslihaksia. Vatsa-, selkä- ja erityisesti kyljet.

Parilla CR-tunnilla viime vuoden puolella Tiina yritti opettaa minulle oikeaa lantion liikettä harjoitusravissa. Periaatteessa liikkeen pitäisi olla sama kuin laukassakin, mutta vaikka asia teoriassa kuulosti ihan helpolta, ei käytännön harjoitus oikein johtanut mihinkään. Kyran klinikalla sitten näin Kikko Kalliokosken istunnasta, mitä mainittu liike oikeasti tarkoittaa, ja jokin napsahti. Olen nyt melko onnistuneesti hakenut samaa liikettä, mistä johtuu, että selkä, vatsa ja kyljet ovat saaneet aika hyvin kyytiä.

Keskiviikkona ratsastin estetreenien ohella taas pakkasrästejä, ja koulutunnin teemana oli temponvaihtelut ja keskiravi. Charly oli ihmeen reipas, ja sen lisäykset olivat hyviä. Keskiravikin kuulemma muistutti melkein keskiravia. Tosin Mariian mielestä Charly olisi voinut ravata vieläkin tarmokkaammin, minä kuulemma estelin. Väittäisin, että muut samalla ympyrällä olijat olivat ihan yhtä lailla este - voimiaan säästävä Charly kun hidastaa, kun toisia on liian lähellä. Mutta olisiko ns. "vanha Charly" vielä vuosi sitten jaksanut ylipäätään liikkua tällaista tuntia? Tuskin.

Estetreeneissä teemana olivat laukanvaihdot ja askelvälien laskeminen. Alkuverkka oli kevyesti ilman jalustimia, sisältäen myös kevyttä istuntaa ja kavaletin hyppäämistä. Edellisen tunnin äärimmilleen tsempattu työnteko alkoi tuntua jo lihaksissa. Ensimmäinen kierros tehtävää meni taas ihan pipariksi vastalaukan ja huolimattoman lähestymisen takia. Sitten Charly huomasi, että nythän oikeasti hypätään ja tallilla suosittua lausetta lainaten "Charlylla syttyi taas valot päälle". Kun askelvälit muilla olivat 3 tai 4, Charlyn käsitys oli ehdottomasti vain 2 - ja niin sitä mentiin, reippaasti! Ison okserin päällä kuskikin huomasi, että turvaliivi ei olekaan tänään päällä, mikä kummasti lisäsi motivaatiota hypyssä mukana pysymiseen...

Mariian arvion mukaan olimme molemmat hieman väsyneitä kahden tunnin tehotreenistä, mistä syystä sinänsä sujuva suoritus ei ollut ihan parasta mahdollista: ponnistuspaikat olivat vähän turhan kaukana ja Charly ajatteli kompensoida vauhdilla huonot hypyt ja välit. Minä sain taas ohjeeksi tsempata vielä enemmän ylävartalon pystyynnostoa hypyn jälkeen. Siinä vaiheessa vatsani ja selkäni eivät olisi nostaneet enää perhostakaan pystyyn!
Kevätmuistoja vanhoilta ajoilta. Joskus olemme olleet hienoja!

Istunnan hieronta jatkui torstaina taas centered ridingin merkeissä. Tämän kerran teemana oli kevyt ja esteistunta. Tiina oli pyytänyt meitä tulemaan estevarusteissa, jotta hän näkisi, miten perusistuntani (ja Charly) toimii toisessa satulassa ja toisessa lajissa. Peruskönötyksessä ei ollut ihan kamalasti moitittavaa. Sitä enemmänkin haitaksi oli itse herra Charly, joka kaikin mahdollisin tavoin ilmaisi, että tänään ei touhu kiinnosta. Sain tiukat ohjeet unohtaa kaiken, mitä pääpuolessa tapahtuu ja olla katsomatta sinne, ja vähitellen siirtymisillä ja pienillä ravilisäyksillä pääsimme parempaan työvireeseen. Sitten aloitimme kevyen istunnan madaltamisen kautta tasapainon hakemisen. Teimme paljon vaihtelua kevyen ja esteistunnan välillä - näiden harjoitusten tarkoitus oli pohjustaa paremman peruskevennyksen löytämistä. Matala kevyt istunta oli todella matala: vatsan piti lähes olla kiinni hevosen harjassa, ja tästä asennosta tein myös selän pyöristyksiä ja notkistuksia.

Väliharjoituksena otimme reipasta laukkaa pitkin maneesia, yhdistettynä muutamaan tahattomaan syöksyilyyn kohti aitoja, koska Charly oli selvästikin päättänyt hypätä tänään - vaikka väliaidat, jos muuta ei ole tarjolla. Sitten jatkoimme kevyttä ravia ympyrällä ja teimme kaarevalla linjalla suunnanvaihtoja. Tässä oli ideana tarkentaa sisäpohkeen tuntumaa ja tuntea polven liikettä eteen ja alas. Ulkopolveen puolestaan piti saada liikettä alas, takapolvea kohti. Sain tästäkin kohtuullisen hyvin kiinni, mutta taas ongelmakohdaksi huomattiin sekä hevosen että ratsastajan vinous: ero liikkeen laadussa eri suuntien välillä oli kuulemma hyvin selvä. Tunnenhan sen itsekin...

Tiina hahmotti selvästi sekä hevosen että minun selkeän estepainotteisuuden. Koska hevonen antaa parasta palautetta vähän estetyylisemmästä istunnasta kuin kauniista klassisesta kouluasennosta (ja ilmeisesti se on minullekin luontaisempaa), saimme "luvan" ottaa jatkossa ravin perusistunnan ihan aavistuksenomaiseen etunojaan. Ei todelliseen etunojaan, vaan ihan pieneen... Katsotaan, miten tämä toimii meidän omassa harjoittelussa! Charly tuntuu siitä ainakin nauttivan. Aion myös entistä tehokkaammin tsempata tasapainoharjoituksiin kuntohaasteohjelman mukaisesti. Kunhan kylkilihani toipuvat ensin tästä parin päivän ihanasta tehorääkistä!

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti