Etusivu         Tytöt         Pojat         Myydään

maanantai 17. tammikuuta 2011

Menee alaspäin. Tai eteenpäin.


Viime viikko oli ainakin parin päivän osalta ratsastuksellisesti vähän koettelevampi. Siksi en odottanut mitenkään erityisesti tämän päivän koulutreenejä. Tehtävä osoittautui kuitenkin jonkin verran viime viikon istuntaharjoituksia helpommaksi: ensin voltteja taivutellen, sitten kolmekaarista kiemurauraa ensi ravaten ja sitten tehden osa kaarista laukassa.

Päätin heti alkutunnista noudattaa Kyran (ja Annen ja Minnan) neuvoa siitä, että joskus kannattaa luottaa omiin tuntemuksiin ja olla ajattelematta sitä, mikä on oikein. Meillä se tarkoitti aavistuksen pidempää ohjaa ja myötäyksiä heti, kun hevonen reagoi. Kun Charly innostuu laukkaosuuksista, voi sen jälkeen tuntumaa tiivistää ja tihentää tahtia. Väkisin tämä ei kuitenkaan onnistu.

 Kun kerrankin suorituksesta piti olla kuvallisia todisteita, ei tekniikka ihan suosinut. Iloisesti tärähtäneestä kuvasta näkyy tosin hienon näköistä ravia (sekä tuoli-istunta, pyykkinarut ohjina ja pää ylhäällä homppiva hevonen). Tämä oli toki vasta alkuverkkaa: minulla on hyvin vahva käsitys siitä, että ihan oikeasti se meni paremmin kuin miltä kuvista näyttäisi.
 Tässäkin olemme voltilla vähän jäykän näköisinä. Käden paikkaa kontrolloimalla sain kyllä pyöristymistäkin aikaiseksi. Asettaessa siis sisäkyynärpäätä reilusti taakse, peukalot ulospäin (eli pieni kierto käsiin) ja kädet alas mutta ei ihan väkisin harjaan asti painaen. Ulko-ohja rennolla tuella ja siitä sitten vähitellen kiristetään ja myödätään heti kun saadaan haluttua tulosta. Kun tempoa pystyy lisäämään, tässäkin laatu paranee. Käden pienenpieni myötäysliike tuntuu löytyvän ainakin hetkittäin ihan luonnostaan. Olisiko ekoja kertoja elämässäni tai ainakin Charlyn kanssa, kun sain pari kertaa kehuja hyvästä tuntumasta ja käden käytöstä?

Loppupalautteena kuulin, että Charly oli käyttänyt selkäänsä koko tunnin ihan oikeasti. Siltä se tuntuikin: harjoitusravissa oli paljon mukavampaa istua kuin aiemmassa jäykässä tehosekoitintöpsytyksessä. Yksi salaisuuteni tässä on yrittää kasvattaa ravia askel kerrallaan ja hakea sitä kautta hyvää tempoa. Toinen uudempi kokeilu on työntää aktiivisesti reisiä irti satulasta. Charly näyttää tällöin heti pyöristyvän ja hakeutuvan alemmas. Valitettavasti lihaskuntoni ei jaksa tsempata tätä koko aikaa, eikä sen paremmin Charlykaan. Samoin jalkapohjien kanssa pitäisi vielä tehdä töitä. Enää en paina pakonomaisesti kantapäätä alas, mutta jalka ei vielä ole riittävän rento. Varsinkin oikea jalkaterä elää ihan omaa elämäänsä. Siihen pitäisi saada keinulautamaista joustoa. Ehkä tämäkin alkaisi toimia, jos keskittyisin siihen aina muutaman askeleen kerrallaan.

Teimme muutaman tosi hyvän noston, silloin kuin sain juuri oikealla hetkellä kiinni ulkotakajalan liikkeestä. Olen myös alkanut harjoitella Kyran neuvomaa aavistuksenomaista väistätystä ulkopohkeella laukkaa nostettaessa. Sekin tuntuu toimivan - aina kun muistan ja ehdin! Tätä on tosi hyvä harjoitella erityisesti kiemurauralla, jossa suoruuteen ja taivutuksiin joutuu kiinnittämään koko ajan huomiota.
Istunko tässä suorassa vai istunko suorassa? Parempiakin hetkiä varmaan oli, mutta tässä ehkä jossain määrin olisi evidenssiä siitä, että toistuvat torstaiaamutapaamiset Tiinan kanssa eivät ole menneet täysin hukkaan. Takanoja on hävinnyt ja jalatkin pysyvät hetkittäin juuri siellä, missä pitääkin.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti