Etusivu         Tytöt         Pojat         Myydään

sunnuntai 9. tammikuuta 2011

Kyraa katsomassa: if you always do what you always did...

Ennen joulua mainostettiin "ratsastajan parasta joululahjaa" eli Kyran klinikkaa. Pitihän tarjoukseen tarttua, varsinkaan kun en ollut aikaisemmin niissä ollut. Aamulla vähän harmitti aikainen herätys ja "koko päivän meneminen hukkaan". Enää ei harmita.

Klinikkapäivä alkoi kolmen tunnin luennolla, jossa käsiteltiin Kyran omaa historiaa, elämän hevosia ja harrastuksen/työn jatkumiseen vaikuttaneita käännekohtia sekä käsiteltiin yleisemminkin ratsastusta, hyvää ratsastajaa ja hevosen treenaamista. Keskeisin neuvo oli, että treenaamisen ja ratsastuksen pitää olla kivaa - sekä itselle että hevoselle. Viikottaisen ohjelman pitää olla vaihteleva, sisältäen monipuolisesti sekä lepoa, kävelyä, koulu- ja estetreeniä. Suomen oloissa talvella esimerkiksi hankitreeni on loistava liikutusmuoto, ja hevosen omia taipumuksia kannattaa käyttää opetuksen apuna esimerkiksi maastossa: levottomalle liikkujalle voi olla helppoa opettaa vaikka maastossa piaffen tai passagen alkeita. Toisaalta Kyra korosti myös sitä, että varsinaisen (koulu)treenin tulisi olla lyhyttä ja laadukasta: ei ole mitään järkevää harjoitella pitkään ja löysästi, vaan tehdä mieluummin lyhyempi, tiivis ja napakka harjoitus - sekä lopettaa silloin, kun hevonen on vielä riittävän vireä ja tehtävä on sujunut hyvin. Ovathan nämä neuvot monilta osin tuttuja ja jopa itsestäänselviä, mutta saavat kyllä painoarvoa noin vakavastiotettavan asiantuntijan sanomina!

Olin etukäteen vähän skeptinen, jaksanko istua ratsastusosuuden loppuun, jos kaikki esiintyjät ovat niiiiin paljon omaa tasoa ylempänä, eikä pienistä korjauksista tällöin ehkä saisi paljon irti. Turha pelko! Ohjelma oli rakennettu siten, että siitä oli hyötyä tavisratsastajillekin ja esimerkkiratsukot vaihtelivat ponitytöstä GP-tasolle.

Kaksi ensimmäistä ratsukkoa demosi istuntaa. Tämä oli minulle yksi mielenkiintoisimpia osuuksia: Kyra osoitti "hyvän esimerkin" kautta millainen on ihanneasento ja miten se vaikuttaa hevosen liikkeisiin. Kikko Kalliokosken kaunis istunta hajotettiin ensin tahallaan epätasaiseksi pompotteluksi, ja sitten sitä korjattiin elementti kerrallaan. (Kikkohan on by the way todennut, että herra C ei ole "vielä täysin menetetty tapaus" - haluan vielä joskus mahdollisuuden näyttää hänelle uudelleen, että ylöspäin ollaan menossa!)

Kyra puhui painon jakamisesta istuinluille ja häpyluulle - tuttua! - mutta uusi ajatus ainakin minulle oli, että hevoseen vaikuttava paino ei saa tulla pelkästään takapuolesta, vaan mieluummin pitäisi ajatella koko ylävartalon oleva painava paketti! Käden asento, katse, pohkeen paikka ja sen siirtämisen määrä sekä pohjeavut käytiin tarkkaan läpi. Toisena olevalla poniratsukolla oli omia tuttuja virheitäni, peruslähtökohtana ei-niin-eteenpäinpyrkivä poni ja liikaa töitä tekevä ratsastaja. Tätä korjailtiin ylävartaloa jäntevöittämällä, päätä kiertämällä ja rauhoittamalla jalat. Kevennys muokatiin myös uusiksi. Oli erittäin hauska huomata, että Kyran harjoitteet olivat lähestulkoon samoja, joita itse olen tehnyt parilla viimeisellä CR-tunnilla!



Seuraavaksi tutkittiin hevosen rakennetta ja kokoamista, apuna hevoseen maalatut tärkeimmät lihakset. Kun hevosta ratsastettiin pitkänä sekä matalammassa ja korkeammassa muodossa, oli todella helppo nähdä, miten lihasten ja kaularangan työskentely muuttui. Yksi varmasti jatkossa hyödyllisistä opetuksista, joka tuli uudestaan esiin myös lopuilla ratsukoilla, oli hevosen etupään ja rinnan huomioiminen: kokoamisessa ei saa ajatella, että vain takapää kasataan alle, vaan sekä etu- että takapää tulee saada liikkumaan tehokkaasti samaan tahtiin ja tempoon. Lisäksi aion yrittää muistaa, että Kyra haki yleensä varsin rauhallista ja rentoa liikettä hevosista eikä ylivirkeää kipittelyä.



(Kuva: Kyra, Janne Bergh ja Conquistador)

Seuraavaksi Kyra näytti itse, mitä tekee noustessaan ensi kertaa vieraan hevosen selkään ja lähtiessään verryttelemään sitä. Harjoitteet ja ajatukset vaikuttivat tutuilta, ja yritän varmaan jatkossa muistaa Kyran sanat, että joka kerta omankin hevosen selkään noustessa pitäisi suhtautua kuin uuteen hevoseen. Pienillä tehtävillä ja rennolla menolla testailtiin hevosen tarkkaavaisuutta ja vähitellen lisättiin haastetta tehtäviin. Herra C:n kanssa varmaan hyödynnämme opin siitä, että jos avut eivät mene perille, voi kerran-pari näyttää oikean toimintatavan ylikorostetuilla avuilla ja palata sitten pieneen, siistiin ratsastukseen. Olemme saattaneet puolivahingossa tehdä näin joskus ainakin väistöjen kohdalla, ja se tuntui toimivan. Toimi myös Kyran testikappaleena olevalla hevosella.

Loput ratsukot treenasivat laukanvaihtoja ja GP-liikkeitä. Näiden osalta kiinnitin eniten taas huomiota istuntaan ja perusratsastukseen: ehkä laukanvaihdot ja piruetit eivät ole ihan vielä meidän harjoituslistalla! Mutta varsinkin väistöjä ja sulkuja sekä yleisesti taivutuksia treenailtiin tavoilla, joita taidan itsekin ottaa meidän omaan pompotteluohjelmaan. Niistä ehkä lisää jollain toisella kerralla.

Kaikenkaikkiaan antoisa, vaikka rankka päivä. Tulisiko minusta sittenkin vielä joskus kouluratsastaja? Päähän jäivät kummittelemaan Kyran sanat siitä, että useimpien suomalaisten urheilusuoritusten taustalla taitaa olla puhdas kostonhalu ja "minähän kyllä näytän niille" -asenne. Näin Kyran omien ensimmäistenkin koulukisojen osalta. Ehkä mekin joskus vielä herra C:n kanssa osoitetaan, että voimme olla muutakin kuin kouluratojen hupinumero! Ja jos ei, on nyt taskussa taas muutama vinkki perusratsastuksen parantamiseen.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti