Etusivu         Tytöt         Pojat         Myydään

tiistai 22. maaliskuuta 2011

Charly paljastaa kaiken: rohkeat nakukuvat!

No niin, nyt on sovitettu satuloita! Vaihtelevalla menestyksellä...

Prosessi alkoi kuvaamalla hevosta yltä, alta ja päältä. Varusteet päällä ja ilman. Kuvat lähtivät satulansovittajalle, joka niiden perusteella arpoi hyviä vaihtoehtoja, joista sovittaminen aloitettiin.
Charly sivulta ilman rihmankiertämää. Onpas sillä raukalla pieni pää! Vai onko kuvakulmassa vikaa? Huomatkaa iso lapa, selvästi erottuvat säkäkuopat, korkea säkä ja suora selkä. Lyhyt satulansija ei tässä kuvassa vielä niin erotu.

Charly päältä, Charly alta... Tässä siis päältä. Korkeaa säkää ja kuoppia edelleen. Lihavuuskunto ei näytä kovin kehnolta.
Olemassaoleva koulusatula. Istuu muuten melko hyvin, mutta suuri ongelma on satulan pituus: se on Charlylle liian pitkä. Tästä johtuu ilmeisesti ennen kaikkea karvojen hiertyminen. Satula myös lähtee aavistuksen liian leveänä helposti liikkumaan, eli pienen ratsastuksen jälkeen valuu taakse, joka entisestään lisää hiertymistä. Kaareva muoto ei muutenkaan ole enää selälle hyvä.
Nykyinen estesatula. Tämä oli minulle yllätys: olisin itse tuominnut kiertoon koko penkin, mutta sovittajan mielestä se olikin "aika ok". Lisäsimme romaanin ja sain ohjeet siihen lisättäviin täytepaloihin. Näillä mennään nyt alkuun ja katsotaan miten selkä ja satula toimivat.

Vaikea osuus olikin uusien satuloiden sovitus. Koska estesatula osoittautuikin onneksi ihan kelvolliseksi, keskityimme koulupenkkiin. Olin määritellyt hintaluokan, jossa liikuttiin, mutta lyhyt satulansija ja Charlyn leveä säkä mutta kapea selkä -yhdistelmä rajoittikin vaihtoehtoja yllättävän paljon. Maasta käsin parhaaksi arvioitu vaihtoehto oli myös selkeästi halvin, joten suurin odotuksin lähdin kokeilemaan Sydneya. Charly vaikutti tyytyväiseltä ja itse istuin mukavasti kuin kotisohvassa. Loistava! Täydellistä! Valitettavasti ravi- ja laukkapätkät osoittivat, että satula lähteekin isossa liikkeessä eteen, joten siinä vaiheessa se putosi laskuista pois.

Seuraavaksi sitten Kiefferin kyytiin. Olin alkuun vähän ennakkoluuloinen: meillä oli kesällä muutamia Kieffereitä kokeilussa ja silloin mallit eivät sopineet alkuunkaan. Nyt näköjään satula istui hevoselle ja tämän kanssa se tarjoilikin kaikkein lennokkainta liikettä. Valitettavasti lennokkuus ylettyi myös satulan päälle: olen aiemminkin arvellut, että Kiefferit eivät istu omaan ahteriini, ja niin kävi nytkin. Hölskyin ja liu'uin ympäriinsä kuin saippuapala tiskialtaassa. Ei näinkään voi jatkaa...

Kolmantena suostuin pitkin hampain testaamaan myös Black Countryn, joka meni kyllä yli budjettini, mutta halusin kuitenkin kokea vertailukohdan Kiefferin hölskytyksen jälkeen. Tässä vaiheessa alkoi tulla jo selväksi, että etsintöjä jatketaan vielä viikkoja, jos ei kuukausia... Sovituksen tulos: hevonen rentoutui, pyöristyi, hakeutui alas ja käytti selkäänsä. Minä istua napotin satulassa tiiviisti kuin tatti - tämän mukavampaa paikkaa ei voi ollakaan! Mutta hintalappu oli edelleen reilusti enemmän kuin lompakkoni kestää, ja siksi homma jäi vielä harkintaan.

Positiivista tässä päivässä oli se, että estesatula toimii edelleen. Myös se, että ratsastajan peppu mahtuu kohtuullisen pieneen istuimeen, on ihan positiivinen juttu! Oli hienoa huomata konkreettisesti sekin, miten paljon eri satulat vaikuttavat omaan oloon ja hevosen ratsastettavuuteen.

Negatiivista on Täydellisen Satulan kamala hinta! Mietin nyt kovasti, miten voin ratkaista tilanteen järkevästi: haluan hevoselleni toki hyvinvointia ja tervettä oloa, mutta silti hirvittää sijoittaa satulaan, jonka hinta ei ole järkevässä suhteessa harrastehevoseni edulliseen hankintahintaan. Negatiivista on myös se, että eilisellä ratsastuksella jostain syystä koko hehkuttamani loistava istuntapaketti hajosi täysin palasiksi, ja siksi satulatestitkin kärsivät siitä, kun stressaannuin vain enemmän siitä, että en osaakaan enää istua...
 

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti