Etusivu         Tytöt         Pojat         Myydään

sunnuntai 6. maaliskuuta 2011

Save the horse, ride a cowboy

Muinaisina aikoina, ennen hevosenomistajaksi ryhtymistä yksi mielestäni huvittavimpia tallityyppejä oli tätihevosenomistaja, jonka hevoselle ei sovi mikään satula. Taudinkuvaan kuului, että hevosella ei juurikaan ratsastettu, koska sen selkä kipeytyisi. Sen sijaan tällaisille hevosille tilattiin mitä ihmeellisimpiä ja hienompia, yleensä käsintehtyjä satuloita ulkomailta - kaikki suomalaiset pajat ja kaupathan oli toki jo käyty moneen kertaan läpi, tuloksetta. Kun satulakierre kerran alkoi, loppua ei ollut näkyvissä. Tapasinkohan koskaan yhtäkään tätiä, jolla satula alkoi missään vaiheessa istua? Päätin ja vannoin, että jos minulla koskaan olisi omaa hevosta, en sortuisi tuollaiseen turhaan hysteriaan.

Toisaalta tein viime kesänä kaksi shoppailulupausta isoon ääneen. Lupasin Herra Ekonoomille, että sponsoroisin hänelle uutta vaatekaapintäytettä, kun hän mahtuisi jälleen nahkaiseen moottoripyörän ajohaalariinsa. Lupasin Herra Ceelle, että investoisin ilomielin myös hänen uusiin satuloihinsa, jos lihaskunto kehittyisi niin hyvin, että vanhat penkit alkaisivat heilua ja keikkua. Molemmat lupaukset kuvastelivat mielessäni ihannetilannetta, joka olisi tosi toivottava, mutta kaukaisessa tulevaisuudessa ja ehkä ihan aavistuksen verran epätodennäköisiä...

Ja nyt arvaatte, missä pisteessä ollaan. Huomenna pitänee aloittaa soittokierros satula-autoille. Pari kuukautta aavistelemani tilanne "huonosti istuva satula" on nyt siinä pisteessä, että mielestäni romaanit ja lisätoppaukset eivät enää auta. Sape-miehen karvat ovat aina talvisin kuluneet varsin ohuiksi satulahuovan takareunan kohdalta, mutta kaljuuntuminen on nyt melko runsasta ja kohdistuu sen verran osuvasti satulan takatoppausten kohdalle, että millään itsepetoksella en voi enää väittää, että syy olisi vaan huonossa turkin laadussa. Satulakauppaan siis...

Harmittaa: molemmat satulamme ovat istuneet varsin hyvin omaankin ahteriini. Koska koulusatula on välillä lainassa myös ratsastuksen alkeita opettelevilla minituntilaisilla, on mielestäni varsin mukava extrabonus ollut myös, että se oli käytetty ja erittäin edullinen. Pienet ratsastajat kun eivät aina hahmota, että satula maksaa helposti hyvän sohvan hinnan, ja pientä "käytön jälkeä" tuppaa aina näillä tunneilla tulemaan. Itku pääsee, jos satulansovittaja keksiikin, että ainoa C-miehelle sopiva istuin on joku hevosen kauppahintaa kalliimpi luxuspenkki... Ja mitä todennäköisimmin näitä satuloita tarvitaan siis kaksi: koulu- ja estevarusteet. (Kipuilevaa lompakkoa helpottaa ainoastaan, että en joudu samaan aikaan lunastamaan lupaustani miesten vaatekauppaan menemisestä.)

Toisaalta riemastuttaa: minä olen siis niin hyvä hevosenomistaja (hah) ja pro-ratsastaja (hah! hah!) että omilla edesottamuksillani olen tehnyt lihasköyhästä kaakkimuksesta pyöreän, söpösen ja enimmäkseen oikein päin liikkuvan ratsun!



Sillä aikaa kun arvon sitä, mistä alkaisin hyvää satulaa ensin metsästämään, voin tuijotella kuvaa tulevasta unelmasatulastani, jolla syöksyn valloittamaan Etelä-Suomen kouluradat...

2 kommenttia:

  1. toi vaaleanpunainen kyllä sopisi tosi hyvin Charlylle... Vai saiskohan noita baby bluena?

    VastaaPoista
  2. Joo, baby blue ehdottomasti! Hei satulakauppias, lähetä sellainen tänne vaan - kyllä sitä käytetään! :)

    VastaaPoista