Etusivu         Tytöt         Pojat         Myydään

torstai 10. maaliskuuta 2011

"Let's go -meininki"

Tällä viikolla ratsastaminen on ollut ihmeen rentoa. Johonkin on kadonnut se väkisin vääntäminen, jota talven aikana on tullut tehtyä aika tiheään. Ei nyt tietenkään voi sanoa, että kaikki sujuisi täydellisesti, mutta hyviä hetkiä tulee melkoisella tiheydellä.

Koulutunnilla teemana oli väistöt, ja Herra C yllätti asiantuntijat tarjoamalla melkoisen laadukasta raviväistöä, jopa reippaassa tempossa. Olin aidosti aika hämmästynyt: nythän kuitenkin puhutaan hevosesta, joka vielä vuosi sitten oli tasoa "ei se varmaan mitään tee tai ainakaan edes osaa väistää." Ja miten helppoa siellä kyydissä oli istuakaan, kun töpötysravi muuttuikin kunnolliseksi liitämiseksi ja hevosen selkä nousi ylöspäin! Saimme myös kehuja "parhaasta laukasta ikinä". Hassua, sillä itse olisin rankannut tunnin parhaaksi hetkeksi tietyt väistöpätkät. Laukka oli mielestäni vähän sinnepäin kevyttä lönkyttelyä. Ehkä tämä on merkki siitä, että kaikkea ei tarvitse yrittää aina niin tosissaan?

Estetreenit olivat tosi kivat tällä kertaa! Varsinaisena teemana olivat laukanvaihdot. Mutta kun treenikaveri kysyi alkuun, että miten ponnistuspaikkaa voisi parhaiten hahmottaa, aloitimmekin harjoituksella, jossa maapuomien avulla haimme laukan pituutta ja ponnistuspaikkaa pystylle. Kun sopiva tempo ja etäisyydet löytyivät, poistettiin maapuomit ja sama tehtiin ilman puomeja. Ei ollutkaan sitten niin helppoa kuin olisi voinut kuvitella!

Varsinaisen laukanvaihtotehtävän sisältönä oli kolmikaariselle kiemurauralle asetetut pienet esteet. Käytössä oleva tila oli kohtuullisen pieni, joten töitä sai tehdä tosissaan varsinkin niillä hevosilla, joilta "ohjaustehostin" puuttuu. Ja niillä vauhdikkailla valkoisilla, jotka innostuessaan eivät löydä jarruja! Aloin kuitenkin keksiä hyviä tapoja saada kaahausta kuriin. Harjoituksen loppuosa, pieni rata, jossa yhdisteltiin sekä kiemurauran tekniikkaharjoitusta että pitkiä lähestymisteitä isommalle pystylle, alkoi olla todella mukavaa ratsastettavaa. Nyt tuntuu, että "meidän oma juttu" eli reipas mutta rento hyppääminen alkaa taas kuukausien väännön jälkeen löytyä.

Estetreenien jälkeen oli taas paluu ikävään todellisuuteen, CR-merkkiset istuntaharjoitteet valkoisen nahkaisen jumppapallon päällä... Miten paljon olinkaan unohtanut pakkastauon ja työkiireiden aikana! Keskityimme taas ihan perusasioihin ja lopputunnista alkoi hetkittäin löytyä mukavaa harjoitusravia ja avotaivutusta. Yksi omista suurista ahaa-elämyksistä oli ajatus siitä, että "vedän boleron nappia kiinni". Tällöin selkä ja rintakehä asettuvat aika oikeaan asentoon ja istuminen on ah, niin paljon helpompaa!

Charlya on todella hauska seurata noiden harjoitusten aikana. Se epäilemättä pitää minua välillä vähän pöhkönä kun heilun ja vääntelehdin ja keksin kaikkea uutta ja erilaista. Kovasti sekin heiluttelee korviaan ja ihmettelee - ja antaa sitten omalla tavallaan palautetta siitä, mikä tuntui hevoselle mukavalta. Lopputunnin hyvillä pätkillä sekin alkoi kokeilla: entäs jos minäkin laittaisin kaulani tällä tavalla kaarelle? Kyllä, mukavaltahan se tuntuu? Mitä, nytkö se mamma jo lopetti? Onnistumisista palkittiin levolla sekä hevosta että ratsastajaa. Ehkä yhteiseen lihasmuistiin jäi jotain. Kiittelen Tiinaa yli-inhimillisestä kärsivällisyydestä meidän ratsastuksen apukoululaisten kanssa. Olisihan opettajallekin paljon mukavampaa nähdä oppilaassa jotain kehityksen merkkejä!

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti