Etusivu         Tytöt         Pojat         Myydään

lauantai 26. maaliskuuta 2011

Yli esteiden (ja vähän myös niiden sisään ja kiertäen)

Kisakausi tuli avattua varsin tapahtumarikkaasti.

Kenraaliharjoitus:
Estetreenien teemana oli uusinnan ratsastaminen ja kääntäminen. Opetus oli millintarkkaa, ihmisoppilas hyvin kuulolla. Hevosoppilas tapansa mukaan ei käänny. Koska uusinta voitetaan vain tiukoilla teillä tai reippaalla vauhdilla, päätetään yksiselitteisesti satsata vauhtiin.

Kisapäivä, alkuvalmistelut:
Järjestävän seuran aktiivina ratsastaja keskittyy lähinnä kansliatehtäviin ja yleisiin järjestelyihin. Jossain vaiheessa herää mieleen, että pitäisi kiinnittää huomiota myös hevoseen. Kurkistetaan talliin, jossa saksalainen estehevonen yllättäen seisoo käytävälle sidottuna onnellisen näköisenä. Omahoitaja ja apujoukot hyörivät sen ympärillä kuin formulavarikolla letittäen, kiillottaen, hinkaten ja öljyten. Takaisin kisatehtäviin.

Ensimmäinen luokka (70 cm, ajateltu "verryttelyluokaksi"):
Mennään hakemaan estehevosta tallista ja löydetään se sieltä täydessä unessa. Talutetaan uninen haukotteleva eläin maneesiin ja siellä tapahtuu taas tuttu ilmiö: hevosella syttyy valot päälle. "Hei, nämähän ovat kisat!" Charly on verkassa todella hyvä: reipas ja innokas. Pari napsautusta raipalla ja vauhti ja tehot alkavat löytyä. Kuolaintuntuma on hyvä ja Charly jopa hakeutuu alas ja pyöristää kaulaakin.

Rata on onneksi helppo eikä omien treenien tapaisia tiukkoja käännöksiä ole luvassa. Keskityn kuitenkin ratsastamaan verkassa paljon voltteja ja käännöksiä sekä temponvaihteluita. Lähtömerkin jälkeen en hösellä, vaan kerään rauhassa ohjat ja lähdemme tyylikkäästi ja hallitusti kohti ensimmäistä estettä. Sieltä vino linja okserille, kaarteen kautta pystylle, toinen pysty siten että laukka-askeleet ja ponnistuspaikka menevät juuri ajattelemallani tavalla. Sitten hieman tiukka tie muurille, mutta tyylillä yli ja kohti kaarevaa okseria, ja sieltä kaartaen kohti sarjaa...aaa...aaa - mikäs tuossa oikealla puolellani vilahti? No sen halvatun sarjan ensimmäinen osa! Perhana! Taas se klassinen pienenpieni ohjausvirhe!?

Onneksi Charly on tosi hyvä ratsastettava ja kaarramme takaisin esteelle - tosin parin extrakiepin kautta, kun jotenkin innostuin liikaa herran hienosti kootusta laukasta ja sujuvista vaihdoista. Loppurata edelleen tyylillä ja hallitusti, tosin pidätellä sai jo vähän enemmän.

Välitsekkaus:
Ilo hyvästä ratsastettavuudesta sekoittuu kiukkuun täysin turhista virheistä ja vielä aikavirheistä päälle. Kuitenkin hyppy oli niin hyvä ja lennokas ja laukka rullasi, että todellisella taistelutahdolla lähdemme kasikymppiin. Vaikka tuntui, että kruisailimme käännöstämme todella pitkään, ei enimmäisaika ylittynyt paljoa. Olemme siis nopeita mutta hallittuja - se on jo jotain!

Toinen luokka, 80 cm:
Kävelen radan pariin kertaan keskittyen. Olo on todella hyvä, itsevarma ja päättäväinen. Rata on erilainen kuin edellisessä luokassa, mutta antaisi mahdollisuuksia tiukempiin teihin. Päätän yrittää niitäkin, koska tänään homma toimii. Kaveri puhisee jotain esteiden hurjasta koosta, mutta minun silmääni ne näyttävät pieniltä ja kivoilta. Olenkohan koskaan ollut yhtä latautunut, motivoitunut ja rauhallinen?

Verkkaan lähtee edelleen reipas ja innokas Charly.

Reipas ja innokas Charly kohoaa metrin ilmaan ja laskeutuu pari metriä oikealle, kun havaitsee (vasta nyt) maneesin "hyllylle" nostetut järkyttävät laine-esteen osat. Pari kertaa neuvottelemme, ravaammeko ja laukkaammeko edelleen kamalan kohdan ohi, ja pääsemme yhteisymmärrykseen. Itsepä olin ne edellisiltana ko. kohtaan nostanutkin...

Sitten normaalitempoinen laukka ja ensimmäiselle verkkaesteelle. Samainen okseri oli myös edellisessä luokassa ja mielestäni se ei ollut edes yhtään aiempaa korkeampi. Siispä rennosti ja helposti sinne. Ennen estettä totean, että tähän olisi ehkä pitänyt ottaa pari pidempää askelta - mahtuisiko ehkä yksi pikkuaskel vielä - ja ryskis! Siellähän olemme tutkimassa okserin rakenteita sen sisäpuolella. Charlya selvästi ketuttaa, kuski kerää hermonsa ja uudestaan - kiertäen ohi! Sama hienous toistuu muutaman kerran.

Tässä vaiheessa tuomari antaa armon käydä oikeudesta ja okserista tehdään meille ehkä 50-senttinen pysty. Voi noloa - aina vaan ohi! Punakeltainen väri, esteen sijainti tai joku taivaankappaleiden liike aiheuttaa nyt sen, että saksalainen estehevonen päättää, että tämä kisa ei sovi hänen hipiälleen. Minulla alkaa pinna kiristyä ja mieleen hiipii se tuttu vihollinen, "kun en vaan osaa" -tunne. Korvat punaisina hiivin pois verkasta ja päätän jättää leikin kesken. Onhan minulla mahdollisuus kouluttaa hevosta kisaradan ulkopuolellakin eikä viedä muiden osallistujien aikaa yöhön asti.

Jälkipeli:
Jonkinasteinen tyytyväisyys helpomman luokan kivasta ratsastettavuudesta sekoittuu kiukkuun omista virheistä ja vähän hevosenkin virheistä. Aina ei voi voittaa! Mutta nyt on tuumailun paikka, kun virheet ovat aina saman tyyppisiä. Saan itse tsempata lisää siinä, että joka este ratsastetaan eikä tuudittauduta näennäiseen helppouteen kun alku sujuu hyvin. Tarvitsemme myös kuntoa ja lisää rataharjoituksia. Ajatuksissa on myös istuttaa kyytiin jossain vaiheessa myös joku parempi ratsastaja, joka oikeasti näkisi, missä ovat hevosen kapasiteetin rajat - johtuuko ohijuokseminen ainoastaan omasta huonosta ratsastuksestani vai siitä, että hommassa on hevoselle jotain epämiellyttävää.

Omaa kunnianhimoakin enemmän minua kuitenkin motivoi hevosen käsinkosketeltava riemu estehyppäämisestä. Minä aion elämässäni hypätä vielä "isoja" esteitä, mutta tuskin Charlylla, sen ikä ja kunto huomioiden. En aio silti vielä suosiolla siirtyä lasten ristikkoluokkaan viemään palkintotikkarit pienten suusta, jos pienellä tsemppaamisella ja kuntoilulla pääsisimme tällaisia "oikeita" pieniä ratoja nollilla läpi. Tiedän, että se on mahdollista, olemmehan tehneet sen ennenkin. Sijoitukset eivät vaan ole koskaan tulleet kauniilla ratsastuksella, mutta joskus aion vielä päästä ruusukkeille hallitulla suorituksellakin!
Nyt on toisaalta myös luja usko siihen, että tavoitteisiin päästään tämän vuoden aikana ainakin joissain asioissa. Ratsutuskuviot selvisivät, ja lähdemme Charlyn kanssa yhdessä kohti "kertausharjoituksia" jo ihan lähipäivinä. Niihin tunnelmiin tarkemmin sitten ensi kerralla!

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti